1 -- Puhaltakaa torveen Siionissa, antakaa hälytys minun pyhällä vuorellani! Vaviskaa, kaikki maan asukkaat: Herran päivä tulee. Se on jo lähellä.
2 Se on pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä. Niin kuin aamurusko leviää vuorille, niin levittäytyy maahan suuri ja väkevä kansa. Sellaista kansaa ei ole ennen ollut eikä koskaan enää ole, ei tulevienkaan sukupolvien aikana.
3 Hävittävä tuli kulkee sen edellä, leimuava liekki sen jäljessä. Maa on sen edessä kuin Eedenin puutarha, sen jäljessä kuin eloton aavikko. Mikään ei säästy tuholta.
4 Hyökkääjät ovat näöltään kuin hevoset, ne juoksevat kuin ratsut.
5 Ne hyppivät vuorten harjanteilla rämisten kuin sotavaunut, rätisten kuin olkia ahmiva liekki. Ne ovat kuin väkevä sotajoukko, taisteluun valmis.
6 Kansat vapisevat niiden edessä, ihmisten kasvot kalpenevat.
7 Ne ryntäävät eteenpäin kuin soturit, kiipeävät muurille kuin sankarit. Kukin kulkee tietään suoraan, yksikään ei poikkea suunnastaan.
8 Ne eivät sysi toinen toistaan, kukin tietää oman tiensä. Ne syöksyvät keihäiden välitse, etenevät hyvässä järjestyksessä.
9 Ne hyökkäävät kaupunkiin, ryntäävät muurille, kiipeävät taloihin, tunkeutuvat ikkunoista sisään kuin varkaat.
10 Maa järisee niiden edessä, taivas vapisee. Aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu.
11 Herra itse johtaa sotajoukkoa jylisevällä äänellään. Valtava on hänen sotaväkensä, väkevä hänen käskynsä toteuttaja. Herran päivä on suuri, pelottava ja hirmuinen. Kuka sen kestää?
12 Vielä nytkin Herra sanoo: -- Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa.
13 Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen.
14 Ehkä hän vielä leppyy ja siunaa jälleen sadon. Silloin voitte taas tuoda ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, Jumalallenne.
15 Puhaltakaa torveen Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous!
16 Kootkaa väki, pyhittäkää kansa, kutsukaa vanhukset, kootkaa lapset ja imeväiset. Lähteköön sulhanen morsiuskammiosta ja morsian häähuoneesta.
18 Silloin Herran rakkaus syttyi, hän armahti kansaansa ja maataan.
19 Herra vastaa omilleen: -- Minä annan teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette kylläisiksi. En anna teidän enää joutua vieraiden kansojen pilkattaviksi.
20 Viholliset, jotka tulivat pohjoisesta, minä karkotan pois teidän kimpustanne. Minä hajotan heidät kuivaan ja autioon maahan, työnnän etujoukon itäiseen mereen saakka, jälkijoukon läntiseen mereen. Heidän raadoistaan nousee lemu, leviää mätänemisen löyhkä. He ovat ylvästelleet teoillaan!
21 Älkää pelätkö, pellot, iloitkaa ja riemuitkaa! Herra tekee suuria tekoja.
22 Älkää pelätkö, metsän eläimet! Autiot laitumet tulevat jälleen vihreiksi, puut kantavat hedelmää, viikunapuu ja viiniköynnös antavat runsaan sadon.
23 Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen.
24 Silloin puimatantereet ovat täynnä viljaa, ja puristamoissa öljy ja viini tulvivat yli reunojen.
25 Minä hyvitän teille ne vuodet, jolloin sadon söivät sirkat ja niiden toukat, vaeltajasirkat ja kalvajasirkat, tuo suuri sotajoukko, jonka lähetin teidän kimppuunne.
26 Te saatte syödä ja tulette kylläisiksi, te ylistätte Herraa, Jumalaanne, joka on tehnyt ihmeellisiä tekoja teidän hyväksenne. Minun kansaani ei enää koskaan pilkata.
27 Te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä ja että vain minä, Herra, olen teidän Jumalanne, muuta Jumalaa ei ole. Koskaan enää ei minun kansaani pilkata.
28 (H3:1) -- Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia.
29 (H3:2)Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä.
30 (H3:3)Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita.
31 (H3:4)Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava.
32 (H3:5)Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.
1 Blow ye a trumpet in Zion, And shout ye in My holy hill, Tremble do all inhabitants of the earth, For coming is the day of Jehovah, for [it is] near!
2 A day of darkness and thick darkness, A day of cloud and thick darkness, As darkness spread on the mountains, A people numerous and mighty, Like it there hath not been from of old, And after it there is not again -- till the years of generation and generation.
3 Before it consumed hath fire, And after it burn doth a flame, As the garden of Eden [is] the land before it, And after it a wilderness -- a desolation! And also an escape there hath not been to it,
4 As the appearance of horses [is] its appearance, And as horsemen, so they run.
5 As the noise of chariots, on the tops of the mountains they skip, As the noise of a flame of fire devouring stubble, As a mighty people set in array for battle.
6 From its face pained are peoples, All faces have gathered paleness.
7 As mighty ones they run, As men of war they go up a wall, And each in his own ways they do go, And they embarrass not their paths.
8 And each his brother they press not, Each in his way they go on, If by the missile they fall, they are not cut off.
9 In the city they run to and fro, On the wall they run, Into houses they go up by the windows, They go in as a thief.
10 At their face trembled hath the earth, Shaken have the heavens, Sun and moon have been black, And stars have gathered up their shining.
11 And Jehovah hath given forth His voice before His force, For very great [is] His camp, For mighty [is] the doer of His word, For great [is] the day of Jehovah -- very fearful, And who doth bear it?
12 And also now -- an affirmation of Jehovah, Turn ye back unto Me with all your heart, And with fasting, and with weeping, And with lamentation.
13 And rend your heart, and not your garments, And turn back unto Jehovah your God, For gracious and merciful [is] He, Slow to anger, and abundant in kindness, And He hath repented concerning the evil.
14 Who knoweth -- He doth turn back, Yea -- He hath repented, And He hath left behind Him a blessing, A present and libation of Jehovah your God?
15 Blow ye a trumpet in Zion, Sanctify a fast -- proclaim a restraint.
16 Gather the people, sanctify an assembly, Assemble the aged, Gather infants and sucklings of the breasts, Go out let a bridegroom from his inner chamber, And a bride out of her closet.
17 Between the porch and the altar weep let the priests, ministrants of Jehovah, And let them say: `Have pity, O Jehovah, on Thy people, And give not Thy inheritance to reproach, To the ruling over them of nations, Why do they say among peoples, Where [is] their God?`
18 And let Jehovah be zealous for His land, And have pity on His people.
19 Let Jehovah answer and say to His people, `Lo, I am sending to you the corn, And the new wine, and the oil, And ye have been satisfied with it, And I make you no more a reproach among nations,
20 And the northern I put far off from you, And have driven him unto a land dry and desolate, With his face unto the eastern sea, And his rear unto the western sea, And come up hath his stink, And come up doth his stench, For he hath exerted himself to work.
21 Do not fear, O land! joy and rejoice, For Jehovah hath exerted Himself to work.
22 Do not fear, O cattle of the field! For sprung forth have pastures of a wilderness, For the tree hath borne its fruit, Fig-tree and vine have given their strength!
23 And ye sons of Zion, joy and rejoice, In Jehovah your God, For He hath given to you the Teacher for righteousness, And causeth to come down to you a shower, Sprinkling and gathered -- in the beginning.
24 And full have been the floors [with] pure corn, And overflown have the presses [with] new wine and oil.
25 And I have recompensed to you the years That consume did the locust, the cankerworm, And the caterpillar, and the palmer-worm, My great force that I did send against you.
26 And ye have eaten, eating and being satisfied, And have praised the name of Jehovah your God, Who hath dealt with you wonderfully, And not ashamed are My people to the age.
27 And ye have known that in the midst of Israel [am] I, And I [am] Jehovah your God, and there is none else, And not ashamed are My people to the age.
28 And it hath come to pass afterwards, I do pour out My Spirit on all flesh, And prophesied have your sons and your daughters, Your old men do dream dreams, Your young men do see visions.
29 And also on the men-servants, and on the maid-servants, In those days I do pour out My Spirit.
30 And I have given wonders in the heavens, and in the earth, Blood and fire, and columns of smoke.
31 The sun is turned to darkness, and the moon to blood, Before the coming of the day of Jehovah, The great and the fearful.
32 And it hath come to pass, Every one who calleth in the name of Jehovah is delivered, For in mount Zion and in Jerusalem there is an escape, As Jehovah hath said, And among the remnants whom Jehovah is calling!