1 Kuulkaa, mitä Herra sanoo: -- Astu esiin, esitä syytös! Vuoret olkoot todistamassa, kukkulat kuulkoot äänesi!
2 Kuulkaa Herran syytös, te vuoret, te maan ikiaikaiset perustukset. Herra käy oikeutta kansaansa vastaan, hän kutsuu Israelin tuomiolle.
3 -- Mitä minä olen tehnyt sinulle, kansani? Olenko vaatinut sinulta liikaa? Vastaa minulle!
4 Minä olen tuonut sinut Egyptistä, ostanut sinut vapaaksi orjuudesta, olen lähettänyt johtajiksesi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin.
5 Älä unohda, kansani, mitä Balak, Moabin kuningas, suunnitteli ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi. Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt.
6 -- Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita?
7 Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?
8 -- Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
9 Kuulkaa, Herra kutsuu kaupunkia! Viisas se, joka ottaa varteen hänen varoituksensa. -- Kuulkaa, te kaupungin asukkaat ja päättäjät!
10 Eikö teillä olekin yhä tässä vääryyden pesässä vääryydellä koottuja varastoja ja tuo kirottu, liian pieni eefa-mitta?
11 Voisinko minä hyväksyä petollisuutenne: tehän käytätte vääriä vaakoja ja punnuksia!
12 Sinun rikkaasi, Jerusalem, hankkivat rikkautensa vääryydellä, sinun asukkaasi valehtelevat, heidän sanansa ovat pelkkää petosta.
13 Siksi minä lyön sinua sairaudella, teen sinut autioksi syntiesi tähden.
14 Vaikka kuinka söisit, et tule kylläiseksi -- tauti kalvaa ruumistasi. Minkä saat kootuksi, se ei säästy eikä säily, minkä saat vielä säästetyksi, sen vie sota.
15 Sinä kylvät, mutta et saa satoa, sinä puserrat oliiveja, mutta et saa öljyä voiteeksesi, sinä poljet rypäleitä, mutta et saa viiniä juomaksesi.
16 Omrin käskyjä te olette noudattaneet, Ahabin suvun teot ovat olleet teille esikuvina, samoja teitä olette kulkeneet. Siksi minä teen sinut autioksi ja jätän asukkaasi pilkattaviksi. Te kaikki joudutte kantamaan kansani häpeää!
1 Hear, I pray you, that which Jehovah is saying: `Rise -- strive thou with the mountains, And cause thou the hills to hear thy voice.`
2 Hear, O mountains, the strife of Jehovah, Ye strong ones -- foundations of earth! For a strife [is] to Jehovah, with His people, And with Israel He doth reason.
3 O My people, what have I done to thee? And what -- have I wearied thee? Testify against Me.
4 For I brought thee up from the land of Egypt, And from the house of servants I have ransomed thee, And I send before thee Moses, Aaron, and Miriam.
5 O My people, remember, I pray you, What counsel did Balak king of Moab, What answer him did Balaam son of Beor, (From Shittim unto Gilgal,) In order to know the righteous acts of Jehovah.`
6 With what do I come before Jehovah? Do I bow to God Most High? Do I come before Him with burnt-offerings? With calves -- sons of a year?
7 Is Jehovah pleased with thousands of rams? With myriads of streams of oil? Do I give my first-born [for] my transgression? The fruit of my body [for] the sin of my soul?
8 He hath declared to thee, O man, what [is] good; Yea, what is Jehovah requiring of thee, Except -- to do judgment, and love kindness, And lowly to walk with thy God?
9 A voice of Jehovah to the city calleth, And wisdom doth fear Thy name, Hear ye the rod, and Him who appointed it.
10 Are there yet [in] the house of the wicked Treasures of wickedness, And the abhorred scanty ephah?
11 Do I reckon [it] pure with balances of wickedness? And with a bag of deceitful stones?
12 Whose rich ones have been full of violence, And its inhabitants have spoken falsehood, And their tongue [is] deceitful in their mouth.
13 And I also, I have begun to smite thee, To make desolate, because of thy sins.
14 Thou -- thou eatest, and thou art not satisfied, And thy pit [is] in thy midst, And thou removest, and dost not deliver, And that which thou deliverest, to a sword I give.
15 Thou -- thou sowest, and thou dost not reap, Thou -- thou treadest the olive, And thou pourest not out oil, And new wine -- and thou drinkest not wine.
16 And kept habitually are the statutes of Omri, And all the work of the house of Ahab, And ye do walk in their counsels, For My giving thee for a desolation, And its inhabitants for a hissing, And the reproach of My people ye do bear!