1 (H2:2) Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä3 (H2:4) Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.4 (H2:5) Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.5 (H2:6) Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.6 (H2:7) Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.7 (H2:8) Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.8 (H2:9) Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.10 (H2:11) Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

1 E orou Jonas ao Senhor, seu Deus, das entranhas do peixe.2 E disse: Na minha angústia clamei ao Senhor, e ele me respondeu; do ventre da sepultura gritei, e tu ouviste a minha voz.3 Porque tu me lançaste no profundo, no coração dos mares, e a corrente das águas me cercou; todas as tuas ondas e as tuas vagas têm passado por cima de mim.4 E eu disse: Lançado estou de diante dos teus olhos; todavia tornarei a ver o teu santo templo.5 As águas me cercaram até à alma, o abismo me rodeou, e as algas se enrolaram na minha cabeça.6 Eu desci até aos fundamentos dos montes; a terra me encerrou para sempre com os seus ferrolhos; mas tu fizeste subir a minha vida da perdição, ó Senhor meu Deus.7 Quando desfalecia em mim a minha alma, lembrei-me do Senhor; e entrou a ti a minha oração, no teu santo templo.8 Os que observam as falsas vaidades deixam a sua misericórdia.9 Mas eu te oferecerei sacrifício com a voz do agradecimento; o que votei pagarei. Do Senhor vem a salvação.10 Falou, pois, o Senhor ao peixe, e este vomitou a Jonas na terra seca.