2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

1 O meu espírito se vai consumindo, os meus dias se vão apagando, e só tenho perante mim a sepultura.2 Deveras estou cercado de zombadores, e os meus olhos contemplam as suas provocações.3 Promete agora, e dá-me um fiador para contigo; quem há que me dê a mão?4 Porque aos seus corações encobriste o entendimento, por isso não os exaltarás.5 O que denuncia os seus amigos, a fim de serem despojados, também os olhos de seus filhos desfalecerão.6 Porém a mim me pôs por um provérbio dos povos, de modo que me tornei uma abominação para eles.7 Pelo que já se escureceram de mágoa os meus olhos, e já todos os meus membros são como a sombra.8 Os retos pasmarão disto, e o inocente se levantará contra o hipócrita.9 E o justo seguirá o seu caminho firmemente, e o puro de mãos irá crescendo em força.10 Mas, na verdade, tornai todos vós e vinde; porque sábio nenhum acharei entre vós.11 Os meus dias passaram, e malograram os meus propósitos, as aspirações do meu coração.12 Trocaram a noite em dia; a luz está perto do fim, por causa das trevas.13 Se eu esperar, a sepultura será a minha casa; nas trevas estenderei a minha cama.14 À corrupção clamo: Tu és meu pai; e aos vermes: Vós sois minha mãe e minha irmã.15 Onde, pois, estaria agora a minha esperança? Sim, a minha esperança, quem a poderá ver?16 As barras da sepultura descerão quando juntamente no pó teremos descanso.