1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
1 God van wraak, o HERE, God van wraak, verskyn in ligglans!
2 Verhef U, o regter van die aarde, vergeld die trotsaards hulle dade!
3 Hoe lank sal die goddelose, o HERE, hoe lank sal die goddelose jubel?
4 Hulle smaal, hulle praat onbeskaamd -- al die werkers van ongeregtigheid verhef hulle.
5 o HERE, hulle verbrysel u volk, en hulle verdruk u erfdeel.
6 Hulle maak die weduwee en die vreemdeling dood en vermoor die wese
7 en sê: Die HERE sien dit nie, en die God van Jakob merk dit nie.
8 Let op, o onverstandiges onder die volk, en julle dwase, wanneer sal julle verstandig word?
9 Sou Hy wat die oor plant, nie hoor nie, of Hy wat die oog formeer, nie sien nie?
10 Sou Hy wat die nasies tugtig, nie straf nie -- Hy wat die mens kennis leer?
11 Die HERE ken die gedagtes van die mense -- dat hulle nietigheid is.
12 Welgeluksalig is die man, o HERE, wat U onderrig en wat U leer uit u wet,
13 om hom rus te gee van die dae van teëspoed, totdat die kuil vir die goddelose gegrawe word.
14 Want die HERE sal sy volk nie verwerp en sal sy erfdeel nie verlaat nie;
15 want die regspraak sal terugkeer tot geregtigheid, en al die opregtes van hart sal dit volg.
16 Wie sal vir my optree teen die kwaaddoeners? Wie sal my bystaan teen die werkers van ongeregtigheid?
17 As die HERE vir my nie 'n hulp was nie, dan het my siel gou in die stilte gewoon.
18 As ek dink: My voet wankel -- dan ondersteun u goedertierenheid my, o HERE!
19 As my gedagtes binne-in my vermenigvuldig, dan verkwik u vertroostinge my siel.
20 Het die regterstoel wat onheil stig, met U gemeenskap; wat moeite versin teen die insettinge in?
21 Hulle bestorm die lewe van die regverdige en veroordeel onskuldige bloed.
22 Maar die HERE is 'n rotsvesting vir my, en my God die rots van my toevlug.
23 En Hy laat hulle ongeregtigheid op hulle terugkeer en verdelg hulle in hul boosheid; die HERE onse God verdelg hulle.