2 Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy.

3 Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.

4 Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.

5 Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset, ylhäisen kaupungin, hän painoi sen alas, painoi maan tasalle, syöksi sen tomuun asti.

6 Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet.

7 Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.

8 Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee.

9 Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.

10 Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta.

11 Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa.

12 Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.

13 Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä; sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi.

14 Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

15 Sinä olet lisännyt kansan, Herra, olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt, olet laajentanut kaikki maan rajat.

16 Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit.

17 Niinkuin raskas vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissansa, niin me olimme sinun edessäsi, Herra.

18 Me olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.

19 Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.

20 Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.

1 In that day shall this song be sung in the land of Judah: We have a strong city; salvation will he appoint for walls and bulwarks. 2 Open ye the gates, that the righteous nation which keepeth faith may enter in. 3 Thou wilt keep him in perfect peace, whose mind is stayed on thee; because he trusteth in thee. 4 Trust ye in Jehovah for ever; for in Jehovah, even Jehovah, is an everlasting rock. 5 For he hath brought down them that dwell on high, the lofty city: he layeth it low, he layeth it low even to the ground; he bringeth it even to the dust. 6 The foot shall tread it down; even the feet of the poor, and the steps of the needy. 7 The way of the just is uprightness: thou that art upright dost direct the path of the just.

8 Yea, in the way of thy judgments, O Jehovah, have we waited for thee; to thy name, even to thy memorial name, is the desire of our soul. 9 With my soul have I desired thee in the night; yea, with my spirit within me will I seek thee earnestly: for when thy judgments are in the earth, the inhabitants of the world learn righteousness. 10 Let favor be showed to the wicked, yet will he not learn righteousness; in the land of uprightness will he deal wrongfully, and will not behold the majesty of Jehovah.

11 Jehovah, thy hand is lifted up, yet they see not: but they shall see thy zeal for the people, and be put to shame; yea, fire shall devour thine adversaries. 12 Jehovah, thou wilt ordain peace for us; for thou hast also wrought all our works for us. 13 O Jehovah our God, other lords besides thee have had dominion over us; but by thee only will we make mention of thy name. 14 They are dead, they shall not live; they are deceased, they shall not rise: therefore hast thou visited and destroyed them, and made all remembrance of them to perish. 15 Thou hast increased the nation, O Jehovah, thou hast increased the nation; thou art glorified; thou hast enlarged all the borders of the land.

16 Jehovah, in trouble have they visited thee; they poured out a prayer when thy chastening was upon them. 17 Like as a woman with child, that draweth near the time of her delivery, is in pain and crieth out in her pangs; so we have been before thee, O Jehovah. 18 We have been with child, we have been in pain, we have as it were brought forth wind; we have not wrought any deliverance in the earth; neither have the inhabitants of the world fallen. 19 Thy dead shall live; my dead bodies shall arise. Awake and sing, ye that dwell in the dust; for thy dew is as the dew of herbs, and the earth shall cast forth the dead.

20 Come, my people, enter thou into thy chambers, and shut thy doors about thee: hide thyself for a little moment, until the indignation be overpast. 21 For, behold, Jehovah cometh forth out of his place to punish the inhabitants of the earth for their iniquity: the earth also shall disclose her blood, and shall no more cover her slain.