1 (H2:2) Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä3 (H2:4) Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.4 (H2:5) Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.5 (H2:6) Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.6 (H2:7) Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.7 (H2:8) Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.8 (H2:9) Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.10 (H2:11) Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

1 Then Jonah prayed unto Jehovah his God out of the fish’s belly. 2 And he said,

I called by reason of mine affliction unto Jehovah,

And he answered me;

Out of the belly of Sheol cried I,

And thou heardest my voice.

3 For thou didst cast me into the depth, in the heart of the seas,

And the flood was round about me;

All thy waves and thy billows passed over me.

4 And I said, I am cast out from before thine eyes;

Yet I will look again toward thy holy temple.

5 The waters compassed me about, even to the soul;

The deep was round about me;

The weeds were wrapped about my head.

6 I went down to the bottoms of the mountains;

The earth with its bars closed upon me for ever:

Yet hast thou brought up my life from the pit, O Jehovah my God.

7 When my soul fainted within me, I remembered Jehovah;

And my prayer came in unto thee, into thy holy temple.

8 They that regard lying vanities

Forsake their own mercy.

9 But I will sacrifice unto thee with the voice of thanksgiving;

I will pay that which I have vowed.

Salvation is of Jehovah.

10 And Jehovah spake unto the fish, and it vomited out Jonah upon the dry land.