1 Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha;
2 vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.
3 Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;
4 vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.
5 Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,
6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,
7 vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;
8 niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.
9 Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.
10 Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,
11 samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä,
12 ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.
13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.
14 Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,
15 jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,
16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.
17 Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne.
18 Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne, minä, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on meidät estänyt.
19 Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?
20 Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.
1 弟兄们， 你们都知道， 我们进到你们那里， 并不是白费工夫的。
2 我们从前在腓立比虽然受了苦， 又被凌辱， 可是靠着我们的 神， 在强烈的反对之下， 仍然放胆向你们述说 神的福音， 这是你们知道的。
3 我们的呼吁， 不是错谬的， 不是污秽的， 也没有诡诈。
4 相反地， 神既然考验过我们， 把福音委托给我们， 我们就传讲， 不像是讨人欢心的， 而是讨那察验我们心思的 神的喜悦。
5 我们从来不说奉承的话， 这是你们知道的， 神可以作证， 我们并没有借故起贪心，
6 也没有向你们或别人求取人的荣誉。
7 我们身为基督使徒的， 虽然有权利受人尊敬， 但我们在你们中间却是谦和的， 就像母亲乳养自己的孩子。
8 我们这样疼爱你们， 不但乐意把 神的福音传给你们， 连自己的性命也乐意给你们， 因为你们是我们所爱的。
9 弟兄们， 你们应该记得我们的辛苦和劳碌； 我们把 神的福音传给你们的时候， 怎样昼夜作工， 免得你们有人受累。
10 我们对你们信的人是多么圣洁、公义、无可指摘， 这是你们和 神都可以作证的。
11 正如你们知道的， 我们是怎样好像父亲对待儿女一样对待你们各人：
12 劝勉你们， 鼓励你们， 叮嘱你们， 要你们行事为人， 配得上那召你们进入他的国和荣耀的 神。
13 我们也为这缘故不住感谢 神， 因为你们接受了我们所传的 神的道， 不认为这是人的道， 而认为这确实是 神的道。这道也运行在你们信的人里面。
14 弟兄们， 你们好像犹太地在基督耶稣里 神的众教会一样， 他们怎样遭受犹太人的迫害， 你们也照样遭受同族人的迫害。
15 这些犹太人杀了主耶稣和众先知， 又把我们赶出来。他们得不到 神的喜悦， 并且和所有的人作对，
16 阻挠我们向外族人传道， 不让他们得救， 以致恶贯满盈。 神的忿怒终必临到他们身上。
17 弟兄们， 我们被迫暂时离开你们， 不过是身体离开， 心却没有离开。我们非常渴望再见到你们。
18 因此， 我们很想到你们那里去， 我保罗也一再想去， 只是撒但阻挡了我们。
19 我们主耶稣再来的时候， 我们在他面前的盼望、喜乐或所夸耀的冠冕是什么呢？不就是你们吗？
20 是的， 你们就是我们的荣耀， 我们的喜乐。