1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.

12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.

14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.

16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.

29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.

30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?

33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.

37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.

42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.

43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,

48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;

49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

1 Kaj David eldiris antaŭ la Eternulo la vortojn de la sekvanta kanto, kiam la Eternulo lin savis el la manoj de ĉiuj liaj malamikoj kaj el la mano de Saul.

2 Li diris: La Eternulo estas mia Roko, kaj mia fortikaĵo, kaj mia Savanto.

3 Dion, mian Rokon, mi fidas; Mia ŝildo, kaj la korno de mia savo, mia fortigo, kaj mia rifuĝejo; Mia Savanto, kiu helpas min kontraŭ maljusteco.

4 Mi vokas al la Eternulo, la glorinda; Kaj mi saviĝas de miaj malamikoj.

5 Ĉar ĉirkaŭis min la ondoj de la morto, Torentoj pereigaj min teruris;

6 La ŝnuroj de Ŝeol min ĉirkaŭis; La retoj de la morto min atingis.

7 En mia premiteco mi vokis la Eternulon, Kaj al mia Dio mi vokis; Kaj el Sia templo Li aŭdis mian voĉon, Kaj mia krio atingis Liajn orelojn.

8 Ektremis kaj ekskuiĝis la tero, La fundamentoj de la ĉielo ekmoviĝis Kaj ekŝanceliĝis, ĉar Li koleris.

9 Leviĝis fumo el Lia nazo, Kaj ekstermanta fajro el Lia buŝo; Karboj ekflamis de ĝi.

10 Li klinis la ĉielon kaj iris malsupren, Kaj densa mallumo estis sub Liaj piedoj.

11 Kaj Li ekrajdis sur kerubo kaj ekflugis, Kaj Li portiĝis sur la flugiloj de la vento.

12 Li ĉirkaŭigis Sin per mallumo kiel per tendo, Per densaj nuboj, plenaj de akvo.

13 De la brilo antaŭ Li Ekbrulis karboj per fajro.

14 El la ĉielo ektondris la Eternulo, Kaj la Plejaltulo aŭdigis Sian voĉon.

15 Li ĵetis sagojn, kaj dispelis ilin; fulmon, kaj konfuzis ilin.

16 Kaj malkovriĝis la kuŝujoj de la maro, Nudiĝis la fundamentoj de la universo, De la minaca voĉo de la Eternulo, De la kolera spirado de Lia nazo.

17 Li etendas el supre la brakon, kaj prenas min; Li eltiras min el grandaj akvoj;

18 Li savas min de mia potenca malamiko, De miaj malamantoj, ĉar ili estas pli fortaj ol mi.

19 Ili atingis min en la tago de mia malfeliĉo; Sed la Eternulo fariĝis mia subteno.

20 Kaj Li elkondukis min en vastan lokon; Li liberigis min, ĉar Li estas favora al mi.

21 La Eternulo rekompencas min laŭ mia justeco; Laŭ la pureco de miaj manoj Li repagas al mi.

22 Ĉar mi min tenis je la vojoj de la Eternulo, Kaj mi ne faris malbonon antaŭ mia Dio.

23 Ĉar ĉiuj Liaj leĝoj estis antaŭ mi, Kaj Liajn ordonojn mi ne forigis de mi.

24 Mi estis senkulpa antaŭ Li, Kaj mi gardis min, ke mi ne peku.

25 Kaj la Eternulo rekompencis min laŭ mia justeco, Laŭ mia pureco antaŭ Liaj okuloj.

26 Kun favorkorulo Vi estas favorkora, Kun piulo Vi estas pia;

27 Kun purulo Vi agas laŭ lia pureco, Kaj kun maliculo laŭ lia maliceco.

28 Popolon humilan Vi helpas; Kaj per Viaj okuloj Vi malaltigas la fierulojn.

29 Ĉar Vi estas mia lumilo, ho Eternulo; La Eternulo lumigas mian mallumon.

30 Ĉar kun Vi mi forkurigas militistaron; Kun mia Dio mi transsaltas muron.

31 La vojo de Dio estas perfekta; La parolo de la Eternulo estas tute pura; Li estas ŝildo por ĉiuj, kiuj Lin fidas.

32 Ĉar kiu estas Dio, krom la Eternulo? Kaj kiu estas Roko, krom nia Dio?

33 Dio fortikigas min per forto; Kaj Li perfektigas mian vojon.

34 Li similigas miajn piedojn al cervaj, Kaj starigas min sur miaj altaĵoj.

35 Li instruas mian manon militi, Kaj miajn brakojn streĉi kupran pafarkon.

36 Vi donis al mi la ŝildon de Via savo; Kaj Via favoro min grandigas.

37 Vi larĝigas mian paŝon sub mi, Por ke ne ŝanceliĝu miaj piedoj.

38 Mi persekutas miajn malamikojn, kaj ekstermas ilin; Kaj mi ne revenas, ĝis mi ilin pereigas.

39 Mi pereigas kaj frakasas ilin, ke ili ne povas plu leviĝi; Ili falas sub miajn piedojn.

40 Vi ĉirkaŭzonas min per forto por la milito; Miajn atakintojn Vi ĵetas sub min.

41 Vi forkurigas de mi miajn malamikojn, Kaj miajn malamantojn mi ekstermas.

42 Ili rigardas ĉirkaŭen, sed ne venas helpanto; Al la Eternulo, sed Li ne respondas al ili.

43 Mi disfrotas ilin simile al polvo de la tero; Kiel stratan koton mi ilin disbatas kaj dispremas.

44 Vi savas min de la ribeloj de mia popolo; Vi gardas min, ke mi estu ĉefo super la nacioj; Popolo, kiun mi ne konas, servas min.

45 Aligentuloj respektegas min; Ili obeas min per atentaj oreloj.

46 Aligentuloj senfortiĝas, Kaj kuras terurite el siaj fortikaĵoj.

47 Vivas la Eternulo; kaj benata estu mia Roko; Alte glorata estu mia Dio, la Roko de mia savo:

48 Tiu Dio, kiu donas al mi venĝon Kaj submetas al mi popolojn;

49 Kiu forkondukas min de miaj malamikoj, Altigas min super miaj atakintoj, Kaj savas min de perfortulo.

50 Tial mi gloras Vin, ho Eternulo, inter la popoloj, Kaj pri Via nomo mi kantas.

51 Li donas grandan helpon al Sia reĝo, Kaj faras favoraĵon al Sia sanktoleito, Al David kaj al lia idaro, por eterne.