1 Job vastasi ja sanoi:

3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!

4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?

5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.

6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.

7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.

8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.

9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.

10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.

11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.

12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.

13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.

1 Job prit la parole et dit:

2 Comme tu sais bien venir en aide à la faiblesse! Comme tu prêtes secours au bras sans force!

3 Quels bons conseils tu donnes à celui qui manque d'intelligence! Quelle abondance de sagesse tu fais paraître!

4 A qui s'adressent tes paroles? Et qui est-ce qui t'inspire?

5 Devant Dieu les ombres tremblent Au-dessous des eaux et de leurs habitants;

6 Devant lui le séjour des morts est nu, L'abîme n'a point de voile.

7 Il étend le septentrion sur le vide, Il suspend la terre sur le néant.

8 Il renferme les eaux dans ses nuages, Et les nuages n'éclatent pas sous leur poids.

9 Il couvre la face de son trône, Il répand sur lui sa nuée.

10 Il a tracé un cercle à la surface des eaux, Comme limite entre la lumière et les ténèbres.

11 Les colonnes du ciel s'ébranlent, Et s'étonnent à sa menace.

12 Par sa force il soulève la mer, Par son intelligence il en brise l'orgueil.

13 Son souffle donne au ciel la sérénité, Sa main transperce le serpent fuyard.

14 Ce sont là les bords de ses voies, C'est le bruit léger qui nous en parvient; Mais qui entendra le tonnerre de sa puissance?