1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.

12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.

14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.

16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.

29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.

30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?

33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.

37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.

42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.

43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,

48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;

49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

1 Et David adressa à l'Éternel les paroles de ce cantique, au jour où l'Éternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis, et de la main de Saül.

2 Il dit: Éternel, mon rocher, ma forteresse et mon libérateur!

3 O Dieu, mon rocher, vers qui je me retire; mon bouclier et la force qui me délivre, ma haute retraite et mon asile! mon Sauveur! tu me garantis de la violence.

4 Je m'écrie: Loué soit l'Éternel! Et je suis délivré de mes ennemis.

5 Car les flots de la mort m'avaient environné, les torrents des méchants m'avaient effrayé;

6 Les liens du Sépulcre m'avaient environné; les filets de la mort m'avaient surpris.

7 Dans ma détresse, j'invoquai l'Éternel, je criai à mon Dieu; de son palais il entendit ma voix, et mon cri parvint à ses oreilles.

8 Alors la terre fut ébranlée et trembla, les fondements des cieux s'agitèrent et s'ébranlèrent, parce qu'il était courroucé.

9 Une fumée montait de ses narines, et de sa bouche un feu dévorant; il en jaillissait des charbons embrasés.

10 Il abaissa les cieux, et descendit, ayant l'obscurité sous ses pieds.

11 Il était monté sur un chérubin et volait; il parut sur les ailes du vent.

12 Il mit autour de lui les ténèbres comme une tente, des amas d'eaux, des nuées épaisses.

13 De la splendeur qui était devant lui, s'embrasèrent des charbons de feu.

14 L'Éternel tonna des cieux; le Très-Haut fit retentir sa voix.

15 Il lança des flèches, et dispersa mes ennemis; il lança des éclairs, et les mit en déroute.

16 Alors le fond de la mer apparut, et les fondements du monde se découvrirent, par la menace de l'Éternel, par le souffle du vent de sa colère.

17 Il étendit sa main d'en haut, et me prit; il me tira des grosses eaux.

18 Il me délivra de mon ennemi puissant, et de mes adversaires qui étaient plus forts que moi.

19 Ils m'avaient surpris au jour de ma calamité, mais l'Éternel fut mon appui.

20 Il m'a mis au large; il m'a délivré, parce qu'il a pris son plaisir en moi.

21 L'Éternel m'a traité selon ma justice; il m'a rendu selon la pureté de mes mains;

22 Car j'ai gardé les voies de l'Éternel, et je n'ai point été infidèle à mon Dieu.

23 Car toutes ses ordonnances sont devant moi, et je ne m'écarte point de ses statuts.

24 J'ai été intègre devant lui, et je me suis gardé de mon iniquité.

25 Aussi l'Éternel m'a rendu selon ma justice, selon ma pureté à ses yeux.

26 Avec celui qui est bon, tu es bon; avec l'homme intègre tu es intègre.

27 Avec celui qui est pur, tu te montres pur; mais avec le pervers, tu agis selon sa perversité.

28 Tu sauves le peuple affligé; mais de ton regard tu abaisses les orgueilleux.

29 Car tu es ma lampe, ô Éternel! Et l'Éternel fait resplendir mes ténèbres.

30 Avec toi je fonds sur une troupe; avec mon Dieu je franchis la muraille.

31 La voie de Dieu est parfaite, la parole de l'Éternel est éprouvée; il est le bouclier de tous ceux qui se retirent vers lui.

32 Car qui est Dieu, sinon l'Éternel? Et qui est un rocher, sinon notre Dieu?

33 Le Dieu qui est ma forteresse assurée, et qui enseigne à l'homme intègre sa voie;

34 Qui rend mes pieds semblables à ceux des biches, et m'affermit sur mes hauteurs;

35 Qui forme mes mains au combat, et mes bras bandent un arc d'airain.

36 Tu m'as donné le bouclier de ton salut, et ta bonté m'a fait devenir grand.

37 Tu élargis le chemin sous mes pas, et mes pieds ne chancellent point.

38 Je poursuis mes ennemis; je les détruis; et je ne reviens qu'après les avoir exterminés.

39 Je les consume, je les écrase, et ils ne se relèvent plus; ils tombent sous mes pieds.

40 Car tu m'as ceint de force pour le combat; tu fais plier sous moi mes adversaires.

41 Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi; ceux qui me haïssent, je les détruis.

42 Ils regardent, et point de libérateur! Ils crient à l'Éternel, mais il ne leur répond point.

43 Et je les broie comme la poussière de la terre; je les écrase, je les foule comme la boue des rues.

44 Tu me sauves des dissensions de mon peuple; tu me gardes pour être chef des nations. Le peuple que je ne connaissais pas, m'est assujetti.

45 Les fils de l'étranger viennent me flatter; dès que leur oreille a entendu, ils se sont soumis.

46 Les fils de l'étranger défaillent, et sortent tremblants de leurs retraites.

47 L'Éternel est vivant! Et béni soit mon rocher! Que Dieu, le rocher de mon salut, soit exalté!

48 Le Dieu qui me donne vengeance, et qui m'assujettit les peuples; qui me fait échapper à mes ennemis.

49 Tu m'élèves au-dessus de mes adversaires, tu me délivres de l'homme violent.

50 C'est pourquoi, ô Éternel, je te louerai parmi les nations, et je chanterai ton nom!

51 C'est lui qui délivre magnifiquement son roi, et qui fait miséricorde à son oint, à David et à sa postérité, à jamais!