2 Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä.

3 Ja Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Mutta Obadja oli hyvin Herraa pelkääväinen mies;

4 niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeetat, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä.

6 Ja he jakoivat keskenään kuljettavansa maan. Ahab kulki toista tietä yksinänsä, ja Obadja kulki toista tietä yksinänsä.

10 Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', on hän vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty.

11 Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä'.

12 Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun minä menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, niin hän tappaa minut. Ja kuitenkin palvelijasi on peljännyt Herraa nuoruudestaan asti.

13 Eikö herralleni ole kerrottu, mitä minä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeetat: kuinka minä piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä?

16 Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan.

20 Niin Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle.

23 Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta.

28 Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta.

29 Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!

32 Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä.

33 Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden päälle.

35 Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä.

38 Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.

42 Niin Ahab nousi syömään ja juomaan. Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.

45 Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin.

46 Ja Herran käsi tuli Elian päälle, ja niin hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.

2 Elia lähti Ahabin luo. Samariassa oli kova nälänhätä.

3 Ahab kutsui puheilleen hovin päällikön Obadjan, joka oli harras Herran palvelija.

4 Silloin kun Isebel pyrki tuhoamaan Herran profeetat, Obadja oli pelastanut heistä sata. Hän oli piilottanut nämä kahteen luolaan, viisikymmentä kumpaankin, ja toimittanut heille ruokaa ja vettä.

6 He jakoivat maan kahteen osaan. Ahab kulki toisen osan päästä päähän, Obadja toisen.

10 Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sellaista kansaa eikä valtakuntaa, jonka alueelta herrani ei olisi kysellyt sinua. Ja kun hänelle on vastattu, ettet ole siellä, hän on aina pannut sen valtakunnan ja kansan vannomaan, ettei sinua ole löydetty.

11 Nyt sinä käsket minun mennä kertomaan herralleni, että olet täällä.

12 Kun lähden luotasi, Herran henki vie sinut ties minne, ja kun minä menen kertomaan sinusta Ahabille eikä hän sitten löydäkään sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin minä, palvelijasi, olen nuoruudestani saakka ollut Herralle kuuliainen!

13 Etkö ole kuullut, mitä tein silloin, kun Isebel tappoi Herran profeetat? Minähän piilotin sata profeettaa kahteen luolaan, viisikymmentä kumpaankin, ja toimitin heille ruokaa ja vettä.

16 Obadja meni Ahabin luo ja kertoi hänelle, missä Elia oli. Ahab lähti tapaamaan Eliaa.

20 Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmelinvuorelle.

23 Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta.

28 Profeetat huusivat vielä kovemmalla äänellä ja viiltelivät tapansa mukaan itseään miekoilla ja keihäillä, niin että olivat aivan veressä.

29 Puolenpäivän jälkeen he tulivat hurmoksiin ja olivat siinä tilassa ruokauhrin aikaan saakka. Mutta ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, mitään ei tapahtunut.

32 Hän rakensi kivistä Herralle alttarin ja kaivoi sen ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä.

33 Sitten hän latoi puut alttarille, paloitteli sonnin ja pani palat puiden päälle.

35 Vesi valui alttarin ympärille ja täytti ojankin.

38 Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden.

42 Ahab meni aterioimaan. Mutta Elia nousi Karmelille, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.

45 Siinä samassa myrskypilvet synkensivät taivaan ja alkoi rankkasade. Ahab nousi vaunuihin ja lähti Jisreeliin.

46 Herran käsi tuli Elian päälle, ja hän kietoi viittansa liepeet vyötäisilleen ja juoksi Ahabin edellä koko matkan Jisreeliin saakka.