1 (H40:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 (H40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 (H40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 (H40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 (H40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 (H40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 (H40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 (H40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
11 (H41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 (H41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 (H41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 (H41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 (H41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 (H41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 (H41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 (H41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 (H41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 (H41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 (H41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 (H41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 (H41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 (H41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 (H41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 (H41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 (H41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 (H41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 (H41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 (H41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 (H41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 (H41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 (H41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
1 (H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,
2 (H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?
3 (H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?
4 (H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?
5 (H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?
6 (H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?
7 (H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?
8 (H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!
9 (H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.
10 (H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!
11 (H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?
12 (H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.
13 (H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?
14 (H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.
15 (H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.
16 (H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.
17 (H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.
18 (H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.
19 (H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.
20 (H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.
21 (H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.
22 (H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.
23 (H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.
24 (H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.
25 (H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.
26 (H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.
27 (H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.
28 (H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,
29 (H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.
30 (H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.
31 (H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.
32 (H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.
33 (H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.
34 (H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.