1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.

2 Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.

3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:

7 Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.

8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.

9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.

10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -

13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.

14 Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,

15 kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:

18 Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.

1 Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen.

2 Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän

3 ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta:

7 Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.

8 Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

9 Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.

10 Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.

13 Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.

14 Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan

15 ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:

17 Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä.

18 Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.