1 Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,

2 ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne, tarvitsisi käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti uskaltaa käydä eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan.

3 Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;

4 sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.

5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle

6 ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.

7 Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.

8 Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva.

9 Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.

10 Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.

11 Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa.

12 Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.

13 Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti.

14 Sillä me emme kurota itseämme liiaksi, ikäänkuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti.

15 Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi,

16 että saamme viedä evankeliumin myöskin tuolla puolen teitä oleviin maihin-tahtomatta kerskata siitä, mikä jo on valmista toisten vaikutusalalla.

17 Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra.

18 Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.

1 Eu Paulo, por minha parte, vos exorto pela mansidão e clemência de Cristo, eu que, estando presente, sou humilde entre vós, porém estando ausente, sou ousado para convosco;

2 sim, vos rogo que, estando eu presente, não seja ousado com a confiança com que me proponho ser atrevido para com alguns que nos julgam, como se andássemos segundo a carne.

3 Pois, vivendo na carne, não militamos segundo a carne

4 (porque as armas da nossa milícia não são carnais, mas poderosas em Deus para demolição de fortalezas),

5 derribando raciocínios e toda a altura que se levanta contra a ciência de Deus, e levando a cativeiro todo o pensamento para a obediência a Cristo,

6 e estando prontos para punir toda a desobediência, quando a vossa obediência for cumprida.

7 Olhais as coisas segundo a aparência. Se alguém confia em si que é de Cristo, julgue isto consigo outra vez, que, assim como ele é de Cristo, assim também nós o somos.

8 Pois mesmo se me gloriar algum tanto mais acerca da nossa autoridade, que o Senhor deu para edificação, e não para destruição vossa, não serei envergonhado,

9 para que não pareça querer eu atemorizar-vos por minhas cartas.

10 Pois, na verdade, as suas cartas, dizem, são graves e fortes, mas sua presença corporal é fraca, e a sua palavra desprezível.

11 Considere o tal isto, que quais somos em palavras por cartas quando ausentes, tais também seremos em ações, quando presentes.

12 Não ousamos contar-nos entre alguns que se louvam a si mesmos, nem comparar-nos com eles; mas eles, medindo-se entre si mesmos e comparando-se consigo mesmos, não têm inteligência.

13 Porém não nos gloriaremos além da medida, mas conforme a medida da esfera que Deus nos proporcionou como medida para chegarmos mesmo até vós.

14 Não nos estendemos além dos nossos limites, como se não chegássemos a vós, pois até vós chegamos antes de qualquer outro no Evangelho de Cristo;

15 não nos gloriando além da medida em trabalhos alheios, mas tendo esperança, à proporção que cresce a vossa fé, de sermos cada vez mais magnificados em vós conforme a nossa esfera,

16 para pregarmos o Evangelho nas regiões além de vós, e não nos gloriarmos em esfera alheia de coisas já feitas.

17 Aquele que se gloria, glorie-se no Senhor.

18 Pois não é aprovado aquele que se recomenda a si mesmo, mas aquele que o Senhor recomenda.