1 Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.2 Anna osa seitsemälle, kahdeksallekin, sillä et tiedä, mitä onnettomuutta voi tulla maahan.3 Jos pilvet tulevat täyteen sadetta, valavat ne sen maahan. Ja jos puu kaatuu etelää kohti tai pohjoista, niin mihin paikkaan puu kaatui, siihen se jää.4 Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa.5 Niinkuin et tiedä tuulen teitä etkä luitten rakentumista raskaana olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka kaikki tekee.6 Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.7 Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa.8 Niin, jos ihminen elää vuosia paljonkin, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon. Kaikki, mikä tulee, on turhuutta.9 Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, ja sydämesi ilahuttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan; mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä.10 Karkoita suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja aamurusko ovat turhuutta.

1 Lança o teu pão sobre as águas, porque depois de muitos dias o acharás.2 Reparte com sete e ainda com oito, porque não sabes que mal haverá sobre a terra.3 Se as nuvens estiverem cheias de chuva, derramam-na sobre a terra; e se a árvore cair para o sul, ou para o norte, no lugar em que cair, aí ficará.4 Quem observa o vento, não semeará; e quem atenta para as nuvens, não ceifará.5 Como tu não sabes qual seja o caminho do vento, nem de que maneira se formam os ossos no ventre da mulher grávida; assim não conheces as obras de Deus que tudo faz.6 Semeia de manhã a tua semente, e de tarde não deixes repousar a tua mão; pois não sabes qual das duas prosperará, se esta ou aquela, ou se ambas serão igualmente boas.7 Na verdade a luz é doce, e agradável é aos olhos ver o sol.8 Se, pois, o homem viver muitos anos, regozije-se em todos eles; contudo lembre-se dos dias das trevas, porque hão de ser muitos. Tudo o que há de vir, é vaidade.9 Regozija-te, mancebo, na tua mocidade; anime-te o teu coração nos dias da tua mocidade, e anda pelo caminho do teu coração e pela vista dos teus olhos; mas sabe que por todas estas coisas Deus te trará a juízo.10 Portanto afasta do teu coração o desgosto, e alonga da tua carne o mal, pois a mocidade e a flor dos anos são vaidade.