1 (H7:2) Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä.2 (H7:3) Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä.3 (H7:4) Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.4 (H7:5) Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa.5 (H7:6) Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua;6 (H7:7) sillä niinkuin orjantappurain rätinä padan alla, on tyhmän nauru. Ja sekin on turhuutta.7 (H7:8) Sillä väärä voitto tekee viisaan hulluksi, ja lahja turmelee sydämen.8 (H7:9) Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen.9 (H7:10) Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.11 (H7:12) Viisaus on yhtä hyvä kuin perintöosa ja on etu niille, jotka ovat näkemässä aurinkoa.12 (H7:13) Sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa, mutta tieto on hyödyllisempi: viisaus pitää haltijansa elossa.13 (H7:14) Katso Jumalan tekoja; sillä kuka voi sen suoristaa, minkä hän on vääräksi tehnyt?14 (H7:15) Hyvänä päivänä ole hyvillä mielin, ja pahana päivänä ymmärrä, että toisen niinkuin toisenkin on Jumala tehnyt, koskapa ihminen ei saa mitään siitä, mikä hänen jälkeensä tulee.15 (H7:16) Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.16 (H7:17) Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?17 (H7:18) Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?18 (H7:19) Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkääväinen selviää näistä kaikista.19 (H7:20) Viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa.20 (H7:21) Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.21 (H7:22) Älä myöskään pane mieleesi kaikkia puheita, mitä puhutaan, ettet kuulisi palvelijasi sinua kiroilevan.22 (H7:23) Sillä oma sydämesikin tietää, että myös sinä olet monta kertaa kiroillut muita.24 (H7:25) Kaukana on kaiken olemus ja syvällä, syvällä; kuka voi sen löytää?25 (H7:26) Minä ryhdyin sydämessäni oppimaan, miettimään ja etsimään viisautta ja tutkistelun tuloksia, tullakseni tuntemaan jumalattomuuden typeryydeksi ja tyhmyyden mielettömyydeksi.26 (H7:27) Ja minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu.27 (H7:28) Katso, tämän minä olen löytänyt, sanoi saarnaaja, pyrkiessäni asia asialta löytämään tutkistelun tulosta;28 (H7:29) mitä sieluni on yhäti etsinyt, mutta mitä en ole löytänyt, on tämä: olen löytänyt tuhannesta yhden miehen, mutta koko siitä luvusta en ole löytänyt yhtäkään naista.29 (H7:30) Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.

1 Boa fama vale mais que bom perfume; mais vale o dia da morte que o dia do nascimento.2 Melhor é ir para a casa onde há luto que para a casa onde há banquete. Porque aí se vê aparecer o fim de todo homem e os vivos nele refletem.3 Tristeza vale mais que riso, porque a tristeza do semblante é boa para o coração.4 O coração dos sábios está na casa do luto, o coração dos insensatos na casa da alegria.5 É melhor ouvir a reprimenda de um sábio que a canção de um tolo,6 porque qual o crepitar dos espinhos na caldeira, tal é o riso do insensato. E isso é ainda vaidade.7 A opressão torna um sábio insensato; os presentes corrompem o coração.8 Mais vale o fim de uma coisa que seu começo. Um espírito paciente vale mais que um espírito orgulhoso.9 Não cedas prontamente ao espírito de irritação; é no coração dos insensatos que reside a irritação.10 Não digas jamais: Como pode ser que os dias de outrora eram melhores que estes de agora? Porque não é a sabedoria que te inspira esta pergunta.11 A sabedoria é tão boa como uma herança, e é de proveito aos que vêem o sol.12 Pois está-se à sombra da sabedoria como se está à sombra do dinheiro: a utilidade do saber consiste em que a sabedoria dá vida ao que a possui.13 Considera a obra de Deus: quem poderá endireitar o que ele fez curvo?14 No dia da felicidade, sê alegre; no dia da desgraça, pensa; porque Deus fez uma e outra, de tal modo que o homem não descubra o futuro.15 No decurso de minha vã existência, vi tudo isso: há o justo que morre permanecendo justo e o ímpio que dura apesar de sua malícia.16 Não sejas justo excessivamente, nem sábio além da medida. Por que te tornarias estúpido?17 Não sejas excessivamente mau, e não sejas insensato. Por que haverias de morrer antes de tua hora?18 É bom que guardes isto, e que não negligencies aquilo: porque aquele que teme a Deus, realizará uma e outra coisa.19 A sabedoria dá ao sábio mais força que dez chefes de guerra reunidos numa cidade.20 Não há homem justo sobre a terra que faça o bem sem jamais pecar.21 Não prestes atenção em todas as palavras que se dizem, para que não ouças dizer que teu servo fala mal de ti;22 porque teu coração bem sabe que tu mesmo, muitas vezes, falaste mal dos outros.23 Tudo isso eu perscrutei com sabedoria. Eu disse comigo mesmo: Eu quero ser sábio. Mas a sabedoria ficou longe de mim.24 Aquilo que acontece é longínquo, profundo, profundo: quem o poderá sondar?25 Eu me apliquei de todo o coração a perscrutar, a sondar a sabedoria e a razão das coisas, a reconhecer que a maldade é uma loucura e a falta de razão uma demência.26 Eu descobri que a mulher é coisa mais amarga que a morte, porque ela é um laço, e seu coração é uma rede, e suas mãos, cadeias. Aquele que é agradável a Deus lhe escapa, mas o pecador será preso por ela.27 Eis o que encontrei, diz o Eclesiastes, procurando descobrir a razão de uma coisa depois de outra.28 Eis o que eu procuro continuamente sem descobrir: encontrei um homem entre mil, mas nenhuma mulher entre todas29 Somente encontrei isto: Deus criou o homem reto, mas é ele que procura os extravios.