14 Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin; älköön se päivä, jona äitini minut synnytti, olko siunattu.

16 Käyköön sen miehen niinkuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti armahtamatta. Hän kuulkoon huudon aamulla, sotahuudon keskipäivän aikana,

17 koska ei surmannut minua äidinkohtuun, niin että äitini olisi ollut minun hautani ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.

18 Miksi olen äitini kohdusta tullut näkemään tuskaa ja vaivaa, niin että minun päiväni päättyvät häpeässä?

14 Cursed is the day in which I was born.

Don’t let the day in which my mother bore me be blessed.

15 Cursed is the man who brought news to my father, saying,

"A boy is born to you," making him very glad.

16 Let that man be as the cities which Yahweh overthrew,

and didn’t repent.

Let him hear a cry in the morning,

and shouting at noontime,

17 because he didn’t kill me from the womb.

So my mother would have been my grave,

and her womb always great.

18 Why did I come out of the womb to see labor and sorrow,

that my days should be consumed with shame?