26

1 Nyt sanoi Job:

2 -- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!

3 Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!

4 Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa?

5 Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,

6 sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.

7 Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.

8 Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.

9 Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.

10 Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.

11 Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.

12 Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.

13 Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.

14 Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?