37

1 Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

2 Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

3 Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

4 Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

5 Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

7 Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

8 Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

9 Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

10 Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

11 Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

12 ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

13 Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

14 Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

15 Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

16 Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

17 Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

18 voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

19 Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

20 Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

21 Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

23 Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

24 Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.