40

1 Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:

2 -- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

3 Silloin Job sanoi Herralle:

4 -- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

5 Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

6 Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

7 -- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

8 Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

9 Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?

10 Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!

11 Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!

12 Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!

13 Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.

14 Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!

15 Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,

16 mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?

17 Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.

18 Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.

19 Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.

20 Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.

21 Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.

22 Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.

23 Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.

24 Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?