1 Älä kadehdi pahoja ihmisiä, älä tavoittele heidän seuraansa,

2 sillä heillä on mielessään tuhoisat aikeet, heidän puheensa saa aikaan pelkkää pahaa.

3 Viisaudella talo rakennetaan, ymmärrys on sen perustus,

4 tieto ja taito täyttävät sen huoneet kalleuksilla ja kaikella kauniilla.

5 Viisaus on väkevyyttä, kokemus tuo voimaa.

6 Viisas suunnitelma auttaa sodassa, hyvät neuvonantajat tuovat menestyksen.

7 Koskapa tyhmä olisi tilanteen tasalla! Pysyköön siis neuvonpidossa vaiti.

8 Joka aina punoo juonia, saa vehkeilijän nimen.

9 Mielettömän ajatukset täyttää synti, herjaajaa jokainen kammoksuu.

10 Annatko periksi ahdingon tullen? Vähätpä ovat voimasi.

11 Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle.

13 Syö, poikani, hunajaa, se on hyvää, ja mesi on makeaa kielelläsi.

14 Yhtä lailla on viisaus sinulle hyväksi: kun löydät sen, sinulla on tulevaisuus, toivosi ei raukea tyhjiin.

15 Älä väijy, jumalaton, hurskaan majaa, älä tuhoa hänen kotiaan.

16 Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.

17 Kun vihamiehesi kaatuu, älä iloitse, kun hän kompastuu, älä riemuitse,

18 ettei Herra sen nähdessään suuttuisi sinuun ja kääntäisi vihaansa hänestä pois.

19 Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi jumalattomia,

20 sillä pahoilla ei ole tulevaisuutta ja jumalattoman lamppu sammuu.

21 Pelkää Herraa, poikani, ja kuningasta. Vältä niitä, jotka hankkivat kapinaa,

22 sillä yhdessä hetkessä he kukistuvat. Millainen onkaan heidän rangaistuksensa!

23 Nämäkin ovat viisaiden sanoja. Ei sovi tuomarille puolueellisuus.

25 Toisin käy sen, joka tuomitsee oikein: hänen osanaan on siunaus ja menestys.

26 Kuin suudelma suulle on suora vastaus.

27 Tee ensin tilustesi työt, pane ensiksi peltosi kuntoon, vasta sitten on talon ja perheen vuoro.

28 Älä todista toisesta väärin -- ethän tahdo pettää ketään puheellasi?

30 Minä kuljin laiskurin pellon laitaa, katselin typeryksen viinitarhaa,

31 ja mitä näinkään: pelkkiä nokkosia, tarhan, jossa rehottivat ohdakkeet ja jonka kiviaita oli luhistunut.

32 Minä katsoin ja painoin mieleeni, otin opikseni siitä minkä näin.

33 Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,

34 niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.