1 Y HABLO David á Jehová las palabras de este cántico, el día que Jehová le había librado de la mano de todos sus enemigos, y de la mano de Saúl. 2 Y dijo: Jehová es mi roca, y mi fortaleza, y mi libertador;

3 Dios de mi roca, en él confiaré: Mi escudo, y el cuerno de mi salud, mi fortaleza, y mi refugio; Mi salvador, que me librarás de violencia.

4 Invocaré á Jehová, digno de ser loado. Y seré salvo de mis enemigos.

5 Cuando me cercaron ondas de muerte, Y arroyos de iniquidad me asombraron,

6 Me rodearon los dolores del infierno, Y me tomaron descuidado lazos de muerte.

7 Tuve angustia, invoqué á Jehová, Y clamé á mi Dios: Y él oyó mi voz desde su templo; Llegó mi clamor á sus oídos.

8 La tierra se removió, y tembló; Los fundamentos de los cielos fueron movidos, Y se estremecieron, porque él se airó.

9 Subió humo de sus narices, Y de su boca fuego consumidor, Por el cual se encendieron carbones.

10 Y abajo los cielos, y descendió: Una oscuridad debajo de sus pies.

11 Subió sobre el querubín, y voló: Aparecióse sobre las alas del viento.

12 Puso tinieblas alrededor de sí á modo de pabellones; Aguas negras y espesas nubes.

13 Del resplandor de su presencia Se encendieron ascuas ardientes.

14 Jehová tronó desde los cielos, Y el Altísimo dió su voz;

15 Arrojó saetas, y desbaratólos; Relampagueó, y consumiólos.

16 Entonces aparecieron los manantiales de la mar, Y los fundamentos del mundo fueron descubiertos, A la reprensión de Jehová, Al resoplido del aliento de su nariz.

17 Extendió su mano de lo alto, y arrebatóme, Y sacóme de copiosas aguas.

18 Libróme de fuertes enemigos, De aquellos que me aborrecían, los cuales eran más fuertes que yo.

19 Asaltáronme en el día de mi calamidad; Mas Jehová fué mi sostén.

20 Sacóme á anchura; Libróme, porque puso su voluntad en mí.

21 Remuneróme Jehová conforme á mi justicia: Y conforme á la limpieza de mis manos, me dió la paga.

22 Porque yo guardé los caminos de Jehová; Y no me aparté impíamente de mi Dios.

23 Porque delante de mí tengo todas sus ordenanzas; Y atento á sus fueros, no me retiraré de ellos.

24 Y fuí íntegro para con él, Y guardéme de mi iniquidad.

25 Remuneróme por tanto Jehová conforme á mi justicia, Y conforme á mi limpieza delante de sus ojos.

26 Con el bueno eres benigno, Y con el íntegro te muestras íntegro;

27 Limpio eres para con el limpio, Mas con el perverso eres rígido.

28 Y tú salvas al pueblo humilde; Mas tus ojos sobre los altivos, para abatirlos.

29 Porque tú eres mi lámpara, oh Jehová: Jehová da luz á mis tinieblas.

30 Porque en ti romperé ejércitos, Y con mi Dios saltaré las murallas.

31 Dios, perfecto su camino: La palabra de Jehová purificada, Escudo es de todos los que en él esperan.

32 Porque ¿qué Dios hay sino Jehová? ¿O quién es fuerte sino nuestro Dios?

33 Dios es el que con virtud me corrobora, y el que despeja mi camino;

34 El que hace mis pies como de ciervas, Y el que me asienta en mis alturas;

35 El que enseña mis manos para la pelea, y da que con mis brazos quiebre el arco de acero.

36 Tú me diste asimismo el escudo de tu salud, Y tu benignidad me ha acrecentado.

37 Tú ensanchaste mis pasos debajo de mí, Para que no titubeasen mis rodillas.

38 Perseguiré á mis enemigos, y quebrantarélos; Y no me volveré hasta que los acabe.

39 Los consumiré, y los heriré, y no se levantarán; Y caerán debajo de mis pies.

40 Ceñísteme de fortaleza para la batalla, Y postraste debajo de mí los que contra mí se levantaron.

41 Tú me diste la cerviz de mis enemigos, De mis aborrecedores, y que yo los destruyese.

42 Miraron, y no hubo quien los librase; A Jehová, mas no les respondió.

43 Yo los desmenuzaré como polvo de la tierra; Hollarélos como á lodo de las plazas, y los disiparé.

44 Tú me libraste de contiendas de pueblos: Tú me guardaste para que fuese cabeza de gentes: Pueblos que no conocía, me sirvieron.

45 Los extraños titubeaban á mí: En oyendo, me obedecían.

46 Los extraños desfallecían, Y temblaban en sus escondrijos.

47 Viva Jehová, y sea bendita mi roca; Sea ensalzado el Dios, la roca de mi salvamento:

48 El Dios que me ha vengado, Y sujeta los pueblos debajo de mí:

49 Y que me saca de entre mis enemigos: Tu me sacaste en alto de entre los que se levantaron contra mi: Librásteme del varón de iniquidades.

50 Por tanto yo te confesaré entre las gentes, oh Jehová, Y cantaré á tu nombre.

51 El que engrandece las saludes de su rey, Y hace misericordia á su ungido, A David, y á su simiente, para siempre.

1 *Ps. 18:1Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

2 *5. Moos. 32:4"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

3 *Ps. 3:4; Ps. 144:2; Luuk. 1:69; Hebr. 2:13Jumala, minun vuoreni,

jonka turviin minä pakenen,

minun kilpeni, autuuteni sarvi,

varustukseni ja pakopaikkani,

sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

4 *Ps. 146:2'Ylistetty olkoon Herra' — niin minä huudan,

ja vihollisistani minä pelastun.

5 *Ps. 55:5Sillä kuoleman aallot piirittivät minut,

turmion virrat peljästyttivät minut.

6 *Ps. 116:3Tuonelan paulat kietoivat minut,

kuoleman ansat yllättivät minut.

7 *Ps. 3:5; Joona 2:3Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa,

Jumalaani minä rukoilin;

ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,

minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8 *Ps. 68:9Silloin maa huojui ja järisi,

taivaan perustukset järkkyivät;

ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 *2. Moos. 19:18; 2. Moos. 24:17; 5. Moos. 4:24; 5. Moos. 32:22Savu suitsusi hänen sieramistaan,

kuluttava tuli hänen suustansa,

palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän notkisti taivaan ja astui alas,

synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 *Ps. 99:1; Ps. 104:3; Hes. 9:3Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,

hän näkyi tuulen siipien päältä.

12 *Ps. 97:2; Jes. 45:15; Jes. 50:3Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä,

synkät vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä,

hehkuivat palavat hiilet.

14 *Ps. 29:3Herra jylisi taivaasta,

Korkein antoi äänensä kaikua.

15 *2. Sam. 7:10; Ps. 148:8Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät,

salamoita, ja kauhistutti heidät.

16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin,

maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta,

hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17 *Ps. 32:6; Ps. 69:2; Ps. 144:7Hän ojensi kätensä korkeudesta

ja tarttui minuun,

veti minut ylös suurista vesistä.

18 *1. Sam. 23:1Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani,

minun vihamiehistäni,

sillä he olivat minua väkevämmät.

19 He hyökkäsivät minun kimppuuni

hätäni päivänä,

mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan,

hän vapautti minut,

sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 *Job 22:30; Ps. 17:1Herra tekee minulle

minun vanhurskauteni mukaan;

minun kätteni puhtauden mukaan

hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä

enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen oikeutensa

ovat minun silmieni edessä,

enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

24 *1. Kun. 14:8; 1. Kun. 15:5Minä olen vilpitön häntä kohtaan

ja varon itseni pahoista teoista.

25 *1. Sam. 26:23Sentähden Herra palkitsee minulle

vanhurskauteni mukaan,

sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas,

nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

27 *3. Moos. 26:23; Ps. 146:9; Sananl. 3:34; Hes. 7:27puhdasta kohtaan sinä olet puhdas,

mutta kieroa kohtaan nurja.

28 *Sananl. 29:23; Dan. 4:34; Luuk. 1:51; 1. Piet. 5:5Ja sinä pelastat nöyrän kansan,

mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan,

sinä alennat heidät.

29 *Ps. 112:4Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni;

Herra valaisee minun pimeyteni.

30 *Ps. 60:14; Fil. 4:13Sinun avullasi minä hyökkään

rosvojoukkoa vastaan,

Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 *Ps. 12:7; Sananl. 30:5Jumalan tie on nuhteeton,

Herran sana tulessa koeteltu.

Hän on kaikkien kilpi,

jotka häneen turvaavat.

32 *5. Moos. 4:35; 5. Moos. 32:39; 1. Sam. 2:2; Jes. 43:11; Jes. 44:6,8Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra,

ja kuka muu on pelastuksen kallio

paitsi meidän Jumalamme?

33 se Jumala, joka on minun vahva turvani

ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

34 *Hab. 3:19tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat

ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 *Ps. 144:1joka opettaa minun käteni sotimaan

ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 *2. Sam. 7:18Sinä annat minulle pelastuksen kilven;

ja kun sinä kuulet minun rukoukseni,

teet sinä minut suureksi.

37 *Ps. 17:5; Ps. 31:9Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan,

ja minun jalkani eivät horju.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät

enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät,

niin etteivät enää nouse;

he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan,

sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon,

vihamieheni minä hukutan.

42 *Joh. 9:31He katselevat, mutta pelastajaa ei ole,

katsovat Herran puoleen,

mutta hän ei heille vastaa.

43 Minä survon heidät maan tomuksi,

kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

44 Sinä pelastat minut kansani riidoista,

sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi;

kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 *5. Moos. 33:29Muukalaiset minua mielistelevät;

jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

46 Muukalaiset masentuvat;

he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni,

ja ylistetty Jumala,

minun pelastukseni kallio,

48 *Ps. 47:4Jumala, joka hankkii minulle koston

ja laskee kansat minun valtani alle;

49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani

ja korotat minut vastustajaini ylitse

ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 *Room. 15:9Sentähden minä ylistän sinua, Herra,

kansojen keskuudessa

ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

51 *2. Sam. 7:8sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun

ja osoitat armoa voidellullesi,

Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."