1 Y VI en la mano derecha del que estaba sentado sobre el trono un libro escrito de dentro y de fuera, sellado con siete sellos. 2 Y vi un fuerte ángel predicando en alta voz: ¿Quién es digno de abrir el libro, y de desatar sus sellos? 3 Y ninguno podía, ni en el cielo, ni en la tierra, ni debajo de la tierra, abrir el libro, ni mirarlo. 4 Y yo lloraba mucho, porque no había sido hallado ninguno digno de abrir el libro, ni de leerlo, ni de mirarlo. 5 Y uno de los ancianos me dice: No llores: he aquí el león de la tribu de Judá, la raíz de David, que ha vencido para abrir el libro, y desatar sus siete sellos. 6 Y miré; y he aquí en medio del trono y de los cuatro animales, y en medio de los ancianos, estaba un Cordero como inmolado, que tenía siete cuernos, y siete ojos, que son los siete Espíritus de Dios enviados en toda la tierra.

7 Y él vino, y tomó el libro de la mano derecha de aquel que estaba sentado en el trono.

8 Y cuando hubo tomado el libro, los cuatro animales y los veinticuatro ancianos se postraron delante del Cordero, teniendo cada uno arpas, y copas de oro llenas de perfumes, que son las oraciones de los santos:

9 Y cantaban un nuevo cántico, diciendo: Digno eres de tomar el libro, y de abrir sus sellos; porque tú fuiste inmolado, y nos has redimido para Dios con tu sangre, de todo linaje y lengua y pueblo y nación;

10 Y nos has hecho para nuestro Dios reyes y sacerdotes, y reinaremos sobre la tierra.

11 Y miré, y oí voz de muchos ángeles alrededor del trono, y de los animales, y de los ancianos; y la multitud de ellos era millones de millones,

12 Que decían en alta voz: El Cordero que fué inmolado es digno de tomar el poder y riquezas y sabiduría, y fortaleza y honra y gloria y alabanza.

13 Y oí á toda criatura que está en el cielo, y sobre la tierra, y debajo de la tierra, y que está en el mar, y todas las cosas que en ellos están, diciendo: Al que está sentado en el trono, y al Cordero, sea la bendición, y la honra, y la gloria, y el poder, para siempre jamás.

14 Y los cuatro animales decían: Amén. Y los veinticuatro ancianos cayeron sobre sus rostros, y adoraron al que vive para siempre jamás.

1 *Jes. 6:1; Jes. 29:11; Hes. 2:9-10; Dan. 12:4; Ilm. 4:2Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun. 2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?" 3 Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen. 4 Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen. 5 *1. Moos. 49:9-10; Jes. 11:1,10; Room. 15:12; Hebr. 7:14; Ilm. 22:16Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä". 6 *Jes. 11:2; Jes. 53:7; Sak. 3:9; Sak. 4:10; Joh. 1:29,36; 1. Kor. 5:7; 1. Piet. 1:19; Ilm. 4:5; Ilm. 13:8Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. 7 *Ps. 47:9; Jes. 6:1; Ilm. 4:2Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.

8 *Ps. 141:2; Ilm. 4:8-9; Ilm. 8:3-4; Ilm. 14:2; Ilm. 15:2Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, 9 *Ps. 33:3; Ps. 40:4; Ps. 96:1; Ps. 144:9; Jes. 42:10; Ap. t. 20:28; 1. Kor. 6:20; 1. Kor. 7:23; Ef. 1:7; Kol. 1:14; Hebr. 9:12; Hebr. 10:10; 1. Piet. 1:18-19; 2. Piet. 2:1; 1. Joh. 1:7; Ilm. 4:11; Ilm. 7:9; Ilm. 14:3-4; Ilm. 14:6ja he veisasivat uutta virttä, sanoen:

"Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan

ja avaamaan sen sinetit,

sillä sinä olet tullut teurastetuksi

ja olet verelläsi ostanut Jumalalle

ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä

ja kansoista ja kansanheimoista

10 *2. Moos. 19:6; Jes. 61:6; Room. 5:17; 1. Piet. 2:5,9; Ilm. 1:6; Ilm. 20:6; Ilm. 22:5ja tehnyt heidät

meidän Jumalallemme

kuningaskunnaksi ja papeiksi,

ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".

11 *1. Kun. 22:19; Ps. 68:18; Dan. 7:10; Hebr. 12:22; Juud. 1:14; Ilm. 4:4,6; Ilm. 7:11Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, 12 *1. Aik. 29:11; Jes. 53:7; Fil. 2:9-10; Ilm. 4:11; Ilm. 13:8ja he sanoivat suurella äänellä:

"Karitsa, joka on teurastettu,

on arvollinen saamaan

voiman ja rikkauden

ja viisauden ja väkevyyden

ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".

13 *Ps. 148:1-2; 1. Tim. 6:16; 1. Piet. 5:11; Ilm. 1:6; Ilm. 7:10Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan:

"Hänelle, joka valtaistuimella istuu,

ja Karitsalle

ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta

aina ja iankaikkisesti!"

14 *Ilm. 4:10; Ilm. 19:4Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.