5. Mose 33

1 Dies ist der Segen, mit welchem Mose, der Mann Gottes, die Kinder Israel vor seinem Tode gesegnet hat. 2 Er sprach: Der HERR kam vom Sinai, sein Licht ging ihnen auf von Seir her: er ließ es leuchten vom Gebirge Paran und kam von heiligen Zehntausenden her, aus seiner Rechten [ging] ein feuriges Gesetz für sie. 3 Ja, er hat die Völker lieb; alle seine Heiligen waren in deiner Hand; und sie lagerten zu deinen Füßen, ein jeder nahm von deinen Worten. 4 Mose hat uns das Gesetz anbefohlen, das Erbteil der Gemeinde Jakobs. 5 Und er ward König über Jeschurun, als sich die Häupter des Volkes versammelten, sich vereinigten die Stämme Israels. 6 Ruben lebe und sterbe nicht; seine Leute sollen zu zählen sein! 7 Und für Juda sprach er: HERR, du wollest Judas Stimme hören und ihn bringen zu seinem Volk! Hat er mit seinen Händen zu streiten, so hilf du ihm vor seinen Feinden! 8 Von Levi aber sagte er: Deine Rechte und deine Lichter gehören deinem heiligen Mann, den du versucht hast zu Massa, mit dem du gehadert hast am Haderwasser; 9 welcher von seinem Vater und von seiner Mutter sagt: «Ich sehe sie nicht!» und seine Brüder nicht kennt und von seinen Söhnen nichts weiß; denn deine Worte beobachteten und deinen Bund bewahrten sie; 10 die werden Jakob deine Rechte lehren und Israel dein Gesetz; sie werden Räucherwerk vor deine Nase legen und ganze Opfer auf deinen Altar. 11 Segne, HERR, sein Vermögen, und laß dir seiner Hände Werk gefallen; zerschmettere die Lenden seiner Widersacher und seiner Hasser, damit sie nicht aufkommen! 12 Zu Benjamin sprach er: Des Herrn Liebling möge sicher wohnen; ihn schirme er, ja ihn, den ganzen Tag, und wohne zwischen seinen Schultern! 13 Von Joseph aber sagte er: Sein Land sei vom HERRN gesegnet mit himmlischen Gütern, mit Tau und mit der Flut, die drunten ruht; 14 mit der köstlichen Frucht, die in der Sonne reift, und mit den köstlichen Früchten, welche die Monde sprossen lassen; 15 mit dem Besten, was auf den uralten Bergen wächst, und mit den köstlichen Früchten, welche die ewigen Hügel tragen; 16 mit dem Besten, was auf der Erde wächst und sie erfüllt; und das Wohlgefallen dessen, der im Busche wohnt, komme auf Josephs Haupt und auf den Scheitel des Geweihten unter seinen Brüdern! 17 Prächtig ist er wie sein erstgeborener Stier, Hörner hat er wie ein Büffel; damit stößt er die Völker allzumal bis an die Enden der Erde. Das sind die Zehntausende von Ephraim und jenes die Tausende von Manasse! 18 Und zu Sebulon sprach er: Freue dich, Sebulon, deiner Reisen, und du, Issaschar, deiner Hütten! 19 Sie werden Völker auf den Berg einladen, um daselbst Opfer der Gerechtigkeit darzubringen; denn den Reichtum des Meeres werden sie saugen und die verborgenen Schätze des Sandes. 20 Und zu Gad sprach er: Gesegnet sei, der Gad Raum schafft! Wie eine Löwin legt er sich nieder und zerreißt Arm und Scheitel. 21 Und er ersah sich das erste Stück; daselbst lag das Teil eines Anführers bereit; und er trat an die Spitze des Volkes, vollstreckte des HERRN Gerechtigkeit und seine Gerichte, vereint mit Israel. 22 Und zu Dan sprach er: Dan ist ein junger Leu, der aus Basan hervorschießt. 23 Und zu Naphtali sprach er: Naphtali werde gesättigt mit Gnade und voll vom Segen des HERRN; Meer und Mittag seien sein! 24 Und zu Asser sprach er: Asser sei der gesegnetste Sohn; er sei der Liebling seiner Brüder und tauche seinen Fuß in Öl! 25 Eisen und Erz seien deine Riegel; und wie deine Tage, so sei deine Kraft! 26 Niemand ist gleich dem Gott Jeschuruns, der dir zu Hilfe am Himmel einherfährt und auf den Wolken in seiner Majestät. 27 Eine Zuflucht ist der alte Gott, und unter dir breitet er ewige Arme aus. Er hat die Feinde vor dir her gejagt und zu dir gesagt: Vertilge sie! 28 Und so kann Israel sicher wohnen; abgesondert der Quell Jakobs, in einem Lande voll Korn und Most; und sein Himmel träufelt Tau. 29 Wohl dir, Israel! Wer ist dir gleich, du Volk, das durch den HERRN gerettet ist? Er ist dein hilfreicher Schild und dein siegreiches Schwert. Deine Feinde werden dir schmeicheln, du aber sollst über ihre Höhen wegschreiten.

Mooseksen siunaus.

1 *1. Moos. 49:1Tämä on se siunaus, jolla Jumalan mies Mooses siunasi israelilaiset ennen kuolemaansa; 2 *Dan. 7:10; Hab. 3:3; Ap. t. 7:53; Gal. 3:19hän sanoi:

"Herra tuli Siinailta,

Seiristä hän nousi loistaen heille;

hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta,

hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta;

hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli.

3 Hän rakastaa kansoja;

kaikki niiden pyhät ovat sinun kädessäsi.

He asettuvat sinun jalkojesi juureen,

ottavat oppia sinun sanoistasi.

4 Mooses antoi meille lain,

perintönä Jaakobin seurakunnalle.

5 Ja Herra tuli kuninkaaksi Jesurunissa*Vrt. muistutus 5. Moos. 32:15.,

kun kansan päämiehet kokoontuivat,

kaikki Israelin sukukunnat.

6 Ruuben eläköön, älköön hän kuolko;

mutta vähäiseksi jääköön hänen miestensä joukko."

7 Ja tämän hän sanoi Juudasta:

"Kuule, Herra, Juudan huuto

ja tuo hänet kansansa luo.

Hän sen puolesta käsillänsä taisteli;

ole sinä apuna hänen vihollisiansa vastaan."

8 *2. Moos. 17:7; 2. Moos. 28:30; 4. Moos. 20:13Ja Leevistä hän sanoi:

"Sinun tummimisi ja uurimisi*Vrt. muistutus 2. Moos. 28:30.

olkoot sinun hurskaasi omat,

sen miehen, jota sinä Massassa koettelit,

jonka kanssa sinä riitelit Meriban veden luona,

9 *2. Moos. 32:25; Matt. 10:37; Matt. 19:29; Luuk. 14:26joka sanoi isästänsä ja äidistänsä:

'Minä en heitä nähnyt',

ja joka ei tunnustanut veljiään omiksensa

eikä tuntenut omia lapsiansa.

Sillä he noudattivat sinun sanaasi

ja pysyivät sinun liitossasi.

10 He opettavat sinun säädöksiäsi Jaakobille

ja Israelille sinun lakiasi;

he panevat suitsutusta sinun eteesi

ja kokonaisuhreja sinun alttarillesi.

11 Siunaa, Herra, hänen voimansa,

ja olkoon hänen kättensä työ sinulle otollinen.

Ruhjo hänen vastustajiensa lanteet

ja hänen vihamiehensä niin, että eivät enää nouse."

12 Benjaminista hän sanoi:

"Herran rakkaana hän asuu hänen turvissansa;

Herra suojelee häntä aina

ja asuu hänen kukkulainsa välissä".

13 Ja Joosefista hän sanoi:

"Herra siunatkoon hänen maansa

kalleimmalla, kasteella, joka tulee taivaasta,

kalleimmalla, mikä tulee syvyydestä alhaalta,

14 kalleimmalla, minkä aurinko antaa,

kalleimmalla, minkä kuun vaiheet tuottavat,

15 kalleimmalla, mikä tulee

ikuisten vuorien huipuilta,

kalleimmalla, mikä tulee ikikukkuloilta,

16 *2. Moos. 3:2; Ap. t. 7:30kalleimmalla, minkä maa kasvaa,

ja kaikella, mitä siinä on,

ja mielisuosiollaan, hän, joka pensaassa asui.

Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle,

hänen päälaellensa,

hänen, joka on ruhtinas veljiensä joukossa.

17 *4. Moos. 23:22; 4. Moos. 24:8Uljas on hänen härkiensä esikoinen,

sen sarvet ovat kuin villihärän sarvet;

niillä se puskee kumoon kansat,

kaikki tyynni maan ääriin saakka.

Sellaisia ovat Efraimin kymmenet tuhannet,

sellaisia Manassen tuhannet."

18 Ja Sebulonista hän sanoi:

"Iloitse, Sebulon, kun liikkeelle lähdet,

ja sinä, Isaskar, majoissasi.

19 He kutsuvat kansoja vuorellensa,

siellä he uhraavat oikeita uhreja.

Sillä he imevät merten rikkauden

ja hiekkaan kätketyt aarteet."

20 Ja Gaadista hän sanoi:

"Kiitetty olkoon hän, joka on niin laajentanut Gaadin.

Niinkuin naarasleijona hän asettuu leposijaansa

ja raatelee sekä käsivarren että päälaen.

21 *4. Moos. 32:16Hän katsoi itsellensä parhaan osan maata,

sillä siellä oli hänelle johtajan osa varattu.

Mutta hän tuli kansan päämiesten kanssa,

pani toimeen Herran vanhurskauden

ja hänen tuomionsa yhdessä muun Israelin kanssa."

22 Ja Daanista hän sanoi:

"Daan on nuori leijona,

joka syöksyy esiin Baasanista".

23 Ja Naftalista hän sanoi:

"Naftali on kylläinen mielisuosiosta

ja täynnä Herran siunausta.

Lännen ja etelän hän omaksensa ottakoon."

24 Ja Asserista hän sanoi:

"Siunattu olkoon Asser poikien joukossa.

Olkoon hän veljiensä lemmikki,

ja kastakoon hän jalkansa öljyyn.

25 Rautaa ja vaskea olkoot sinun salpasi;

ja niinkuin sinun päiväsi,

niin olkoon sinun voimasikin.

26 Ei kukaan ole niinkuin Jesurunin Jumala,

joka kulkee taivasten yli sinun apunasi

ja korkeudessaan pilvien päällitse.

27 *Ps. 90:1Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,

sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.

Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi,

hän sanoi: 'Hävitä!'

28 *Jer. 23:6; Jer. 33:16Näin Israel asuu turvassa,

Jaakobin lähde erillänsä viljan ja viinin maassa,

jonka taivaskin tiukkuu kastetta.

29 Autuas olet sinä, Israel;

kuka on sinun vertaisesi!

Sinä olet kansa, jota Herra auttaa,

hän, joka on sinun kilpesi ja suojasi,

sinun miekkasi ja korkeutesi.

Vihollisesi mielistelevät sinua,

ja sinä astut heidän kukkuloillansa."