Richter 5

1 Da sangen Debora und Barak, der Sohn des Abinoams, in jener Zeit und sprachen: 2 Lobet den HERRN, daß Führer in Israel anführten, daß willig sich zeigte das Volk! 3 Höret zu, ihr Könige, merket auf, ihr Fürsten! Ich will, ja ich will dem HERRN singen! Dem HERRN, dem Gott Israels, will ich spielen. 4 O HERR, als du von Seir auszogest, als du einhergingst vom Gefilde Edom, da erzitterte die Erde und der Himmel troff, ja die Wolken troffen vom Wasser. 5 Die Berge zerflossen vor dem HERRN, der Sinai dort zerfloß vor dem HERRN, dem Gott Israels. 6 Zu den Zeiten Samgars, des Sohnes Anats, zu den Zeiten Jaels waren die Wege verödet; und die auf Pfaden wandelten, gingen krumme Wege. 7 Es mangelten Führer in Israel, sie mangelten, bis ich, Debora, aufstand, bis ich aufstand, eine Mutter in Israel. 8 Israel erwählte neue Götter, da war Krieg in ihren Toren, und kaum ein Schild oder Speer zu sehen unter Vierzigtausend in Israel! 9 Mein Herz gehört den Regenten Israels, den Freiwilligen unter dem Volke. Lobet den HERRN! 10 Die ihr auf schönen Eselinnen reitet, die ihr auf Decken sitzet, und die ihr auf dem Wege gehet, denket nach! 11 Trotz des Schreiens der Zerstörer soll man daselbst, an den Brunnen, preisen die gerechten Taten des HERRN, die gerechten Taten seines Führers in Israel. Dann soll zu den Toren hinabsteigen das Volk des HERRN. 12 Wohlauf, wohlauf, Debora; wohlauf, wohlauf, und singe ein Lied! Mache dich auf, Barak, und führe deine Gefangenen ab, du Sohn Abinoams! 13 Da stieg hinunter der Überrest der Edlen des Volkes, der HERR selbst fuhr herab unter den Helden. 14 Von Ephraim zogen herab, deren Wurzeln in Amalek waren; hinter dir her Benjamin inmitten deiner Volksstämme; von Machir kamen Befehlshaber, und von Sebulon, die den Zählstab handhabten. 15 Auch meine Fürsten von Issaschar hielten es mit Debora; und Issaschar ward wie Barak ins Tal gesandt, folgte ihm auf dem Fuße nach. An den Bächen Rubens gab es schwere Herzensentschlüsse. 16 Warum bist du zwischen den Hürden geblieben, um das Blöken der Herde zu hören? An den Bächen Rubens gab es schwere Herzenserwägungen. 17 Gilead verblieb jenseits des Jordan, und warum hielt sich Dan bei den Schiffen auf? Asser saß am Gestade des Meeres und verblieb an seinen Buchten. 18 Sebulon aber ist das Volk, das sein Leben dem Tode preisgibt; auch Naphtali auf den Anhöhen des Feldes. 19 Die Könige kamen und stritten; da stritten die Könige der Kanaaniter zu Taanach am Wasser Megiddo. Beute in Silber machten sie nicht. 20 Die Sterne am Himmel kämpften mit, sie verließen ihre Bahnen und stritten wider Sisera. 21 Der Bach Kison riß sie fort, der feindliche Bach, der Bach Kison. Meine Seele, tritt kräftig auf! 22 Da stampften die Hufe der Rosse von dem Jagen, dem Jagen seiner Edlen. 23 Verfluchet die Stadt Meros, sprach der Engel des HERRN; ja, fluchet sehr ihren Bürgern! Weil sie dem HERRN nicht zu Hilfe gekommen sind, dem HERRN zu Hilfe mit den Helden! 24 Gepriesen sei Jael vor allen Weibern, das Weib Hebers, des Keniters; gepriesen sei sie vor allen Weibern im Zelte! 25 Milch gab sie, als er Wasser forderte, Butter brachte sie in prächtiger Schale. 26 Sie streckte ihre Hand aus nach dem Pflock, ihre Rechte nach dem schweren Hammer. Sie hämmerte den Sisera; sie durchschlug sein Haupt, zermalmte und durchbohrte seine Schläfe. 27 Er krümmte sich zu ihren Füßen, fiel nieder und lag da; zu ihren Füßen krümmte er sich und fiel; wo er niedergesunken war, da blieb er liegen. 28 Die Mutter Siseras sah durchs Fenster und schrie klagend durchs Gitter: Warum kommt sein Wagen so lange nicht? Warum verspätet sich also sein Gespann? 29 Die Klugen unter ihren Fürstinnen antworteten. Und auch sie beantwortet sich ihre Fragen so: 30 «Sollten sie nicht Beute finden und verteilen? Ein oder zwei Weiber für jeden Mann? Beute von bunten Kleidern für Sisera? Beute von bunt gewirkten Kleidern, doppelt gewirktes buntes Zeug für die Hälse der Geraubten?» 31 Also müssen umkommen, o HERR, alle deine Feinde; die aber Ihn lieben, müssen sein wie die Sonne, wenn sie aufgeht in ihrer Macht! Und das Land hatte Ruhe, vierzig Jahre lang.

Deboran voittolaulu.

1 Sinä päivänä Debora ja Baarak, Abinoamin poika, lauloivat näin:

2 *Tuom. 4:10"Johtajat johtivat Israelia,

kansa oli altis — siitä te kiittäkää Herraa.

3 Kuulkaa, te kuninkaat,

kuunnelkaa, te ruhtinaat.

Herran kiitosta minä laulan,

minä veisaan Herran, Israelin Jumalan, ylistystä.

4 *2. Moos. 19:16; 5. Moos. 2:3; 5. Moos. 33:2; Ps. 68:8; Ps. 77:18; Ps. 97:5; Ps. 114:7Kun sinä, Herra, lähdit liikkeelle Seiristä,

kun sinä tulit astuen Edomin maasta,

niin maa järisi, ja taivaat vuotivat,

pilvet vuotivat vettä.

5 Vuoret järkkyivät Herran edessä,

itse Siinai Herran, Israelin Jumalan, edessä.

6 Samgarin, Anatin pojan, päivinä,

Jaaelin päivinä tiet olivat tyhjinä,

matkamiehet kiertelivät syrjäisiä polkuja.

7 *Tuom. 4:4Israel oli johtoa vailla, peräti vailla,

kunnes sinä, Debora, nousit, sinä, Israelin äiti.

8 *5. Moos. 32:17; 1. Sam. 13:19He valitsivat uusia jumalia;

silloin oli sota porteilla asti,

mutta ei näkynyt kilpeä, ei keihästä

Israelin neljänkymmenen tuhannen joukossa.

9 Minun sydämeni on kiintynyt

Israelin johtomiehiin.

Te kansan joukossa alttiit, kiittäkää Herraa.

10 Te, jotka ratsastatte valkoisilla aasintammoilla,

te, jotka istutte matoilla,

ja te, jotka kuljette teillä, puhukaa.

11 Laulu kuuluu juotto-ojilta,

siellä ylistetään Herran vanhurskaita tekoja,

hänen johdatuksensa vanhurskautta Israelissa.

Silloin Herran kansa laskeutui porteille.

12 Heräjä, heräjä, Debora!

Heräjä, heräjä, laula laulu!

Nouse, Baarak!

Ota vankeja saaliiksesi, sinä Abinoamin poika!

13 Silloin pakolaiset laskeutuivat näiden jalojen luo,

Herran kansa laskeutui minun luokseni,

sankarien joukko.

14 *Joos. 17:1; Tuom. 12:15Efraimista tulivat ne,

jotka olivat juurtuneet Amalekiin,

he seurasivat sinun joukkojesi mukana, Benjamin.

Maakirista laskeutuivat johtomiehet,

Sebulonista ne, jotka kantoivat päällikönsauvaa.

15 Ja Isaskarin ruhtinaat tulivat Deboran kanssa,

ja niinkuin Baarak, niin Isaskar:

hän kiiti tasangolle hänen jäljessänsä.

Ruubenin suvuissa oli suuria neuvotteluja.

16 Miksi sinä jäit istumaan karjatarhojen välille,

kuuntelemaan paimenpillin soittoa?

Ruubenin suvuissa oli suuria neuvonpitoja.

17 *Joos. 13:24; Joos. 19:24; Joos. 19:40Gilead pysyi alallaan tuolla puolella Jordanin,

ja Daan — miksi hän viipyi vierailla laivoilla?

Asser jäi istumaan meren rannalle

ja pysyi alallaan lahtiensa luona.

18 Sebulon on kansa,

joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan,

samoin Naftali kedon kummuilla.

19 Kuninkaat tulivat ja taistelivat,

silloin taistelivat Kanaanin kuninkaat

Taanakissa, Megiddon vesien varsilla;

mutta hopeata he eivät saaneet saaliiksensa.

20 *2. Moos. 14:24; Joos. 10:12; Tuom. 4:15Tähdet taivaalta kävivät sotaa,

radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan.

21 *Tuom. 4:13Kiisonin puro tempasi heidät mukaansa,

taistelujen puro, Kiisonin puro.

Astu esiin, minun sieluni, voimallisesti!

22 Silloin hevosten kaviot tömistivät maata,

kun urhot laskivat, laskivat laukkaa.

23 Kirotkaa Meeros, sanoo Herran enkeli,

kiroamalla kirotkaa sen asukkaat,

koska eivät tulleet Herran avuksi,

Herran avuksi sankarien joukkoon.

24 *Tuom. 4:17Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael,

keeniläisen Heberin vaimo,

siunattu vaimojen joukossa, jotka teltoissa asuvat.

25 Vettä toinen pyysi, maitoa hän antoi,

toi juhlamaljassa kermaa.

26 Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa,

oikean kätensä työvasaraa;

ja hän iski Siiseraa, löi murskaksi hänen päänsä,

musersi ja lävisti hänen ohimonsa.

27 Hänen jalkainsa juureen hän vaipui,

kaatui, jäi siihen,

hänen jalkainsa juureen hän vaipui, kaatui;

jäi kuolleena makaamaan siihen, mihin vaipui.

28 Siiseran äiti katselee ikkunasta

ja huutaa ristikon läpi:

'Miksi viipyvät hänen sotavaununsa tulemasta?

Miksi ovat hänen valjakkonsa askeleet niin hitaat?'

29 Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa hänelle,

ja hän kertaa itselleen hänen sanansa:

30 'Varmaankin he ovat saaneet saalista

ja jakavat sitä:

tytön, kaksikin mieheen,

kirjavaa kangasta saaliiksi Siiseralle,

kirjavaa kangasta, kirjaeltua vaatetta saaliiksi,

kaksi kirjaeltua, kirjavaa huivia

saatujen saalisten kaulaan'.

31 *Ps. 19:6; Matt. 13:43Niin häviävät kaikki sinun vihollisesi, Herra.

Mutta ne, jotka häntä rakastavat,

ovat niinkuin aurinko,

kun se nousee voimassansa."

Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta.