1 Tendo chegado o sétimo mês, e estando os filhos de Israel instalados em suas cidades, todo o povo se reuniu como um só homem em Jerusalém.

2 Então Josué, filho de Josedec, e seus irmãos sacerdotes, bem como Zorobabel, filho de Salatiel, e seus irmãos principiaram a reconstrução do altar do Deus de Israel e ofereceram holocaustos, como a lei de Moisés, homem de Deus, prescrevia.

3 Reconstruíram o altar sobre as antigas bases, porque tinham medo dos habitantes vizinhos, e ofereceram holocaustos ao Senhor pela manhã e pela tarde.

4 Em seguida celebraram a festa dos Tabernáculos, como estava prescrito, e, diariamente, ofereciam holocaustos de acordo com o número prescrito para cada dia.

5 Depois disso, ofereceram o holocausto perpétuo, os das neomênias e de todas as solenidades consagradas ao Senhor, assim como os daqueles que faziam uma oferta ao Senhor.

6 No primeiro dia do sétimo mês começaram a oferecer holocaustos ao Senhor, mas os fundamentos do templo do Senhor não estavam ainda colocados.

7 Foram então contratados canteiros e carpinteiros; deram aos sidônios e tírios víveres, azeite e vinho para que trouxessem por mar a madeira dos cedros desde o Líbano até Jope, segundo a autorização que lhes tinha dado Ciro, rei da Pérsia.

8 No segundo ano de sua chegada ao templo de Deus em Jerusalém, no segundo mês, Zorobabel, filho de Salatiel, e Josué, filho de Josedec, tendo consigo seus irmãos, os sacerdotes, os levitas e todos os que haviam voltado do cativeiro para Jerusalém, puseram-se a trabalhar; os levitas de vinte anos para cima foram encarregados da direção dos trabalhos do templo do Senhor;

9 Josué, com seus filhos e irmãos, Cedmiel, com seus filhos, filhos de Judá, propuseram-se unanimemente a dirigir os que trabalhavam na construção da casa de Deus; o mesmo fizeram os filhos de Henadad com seus filhos e seus irmãos que eram levitas.

10 Logo que os pedreiros lançaram os fundamentos do templo do Senhor, apresentaram-se os sacerdotes ornamentados para assistir à cerimônia, com as trombetas, e os levitas, filhos de Asaf, com os címbalos, para louvarem o Senhor, segundo as ordens de Davi, rei de Israel.

11 Entoaram ao Senhor este refrão de louvor: Porque ele é bom, e porque sua misericórdia com Israel permanece para sempre! E todo o povo soltou aclamações de alegria para celebrar o Senhor, por ocasião do lançamento dos alicerces de sua casa.

12 Mas, enquanto muitos gritavam de alegria e júbilo, muitos sacerdotes, levitas e chefes de família, já idosos, que tinham visto o primeiro templo, choravam em alta voz, enquanto diante deles eram lançados os alicerces do novo edifício.

13 Era impossível distinguir os gritos de alegria dos clamores daqueles que choravam, pois todo o povo gritava em altos brados, e o eco de suas vozes se podia ouvir de longe.

1 Kun tuli vuoden seitsemäs kuukausi, kokoontui kansa kaikista kaupungeista viimeistä miestä myöten Jerusalemiin.

2 Jesua, Josadakin poika, ja hänen veljensä, jotka olivat pappeja, sekä Serubbabel, Sealtielin poika, ja hänen veljensä ryhtyivät rakentamaan alttaria Israelin Jumalalle uhratakseen sillä polttouhrit, niin kuin on säädetty Mooseksen, Jumalan miehen, laissa.

3 Israelilaiset pystyttivät alttarin entiselle paikalleen, vaikka naapurikansat yrittivät heitä pelotella. Alttarilla he uhrasivat joka aamu ja ilta polttouhrit Herralle.

4 He viettivät säädösten mukaisesti myös lehtimajanjuhlaa ja uhrasivat joka päivä niin monta polttouhria kuin siksi päiväksi oli säädetty.

5 Siitä lähtien toimitettiin päivittäiset polttouhrit sekä uudenkuun ja muiden Herralle pyhitettyjen juhlapäivien uhrit. Lisäksi toimitettiin erilaisia vapaaehtoisia uhreja Herralle.

6 Näitä polttouhreja alettiin uhrata seitsemännen kuun ensimmäisestä päivästä lähtien, vaikka Herran temppelin rakentamista ei vielä ollut aloitettu.

7 Herran temppeliä rakentamaan israelilaiset palkkasivat kivenhakkaajia ja kirvesmiehiä. He antoivat sidonilaisille ja tyroslaisille ruokatarvikkeita, juomia ja öljyä, jotta nämä kuljettaisivat setritukkeja meritse Libanonista Jafoon. Tähän oli Persian kuningas Kyyros antanut heille luvan.

8 Temppelin rakentamisen panivat alulle Serubbabel, Sealtielin poika, ja Jesua, Josadakin poika, toisena vuotena sen jälkeen kun israelilaiset olivat saapuneet Jumalan temppelin paikalle Jerusalemiin, toisessa kuussa. Mukana olivat myös heidän veljensä, papit ja leeviläiset, sekä kaikki muut, jotka olivat palanneet pakkosiirtolaisuudesta. Temppelin rakennustöitä valvomaan asetettiin kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset.

9 Työtä ryhtyivät johtamaan Jesua, hänen poikansa ja hänen veljensä Kadmiel, Binnui ja Hodavja sekä leeviläiset Henadadin pojat ja heidän poikansa ja veljensä.

10 Kun Herran temppelin perustukset oli laskettu, saapuivat pellavapukuiset papit torvineen ja leeviläiset Asafin jälkeläiset symbaaleineen, ja he virittivät ylistyksen Herralle, niin kuin Daavid, Israelin kuningas, oli määrännyt.

11 He ylistivät ja kiittivät Herraa: -- Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa Israelia kohtaan. Ja kansa kohotti suuren riemuhuudon ja ylisti Herraa siitä, että temppelin perustus oli saatu lasketuksi.

12 Mutta monet vanhat papit, leeviläiset ja sukujen päämiehet, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät ja valittivat, kun he katselivat uuden temppelin perustuksia. Monet taas huusivat ilosta,

13 ja äänekkäässä riemussaan ihmiset eivät kuulleet toisten itkua. Kansan ilonpito kuului kauas.