1 Um destruidor avança contra ti: guarda a fortaleza vigia o caminho, fortifica os teus rins, reúne todo o teu vigor,2 porque o Senhor restaura o esplendor de Jacó, assim como o esplendor de Israel, depois que os saqueadores despojaram e destruíram seus sarmentos.3 Os combatentes trazem escudo vermelho, os guerreiros estão vestidos de púrpura, os carros de aço cintilantes avançam no dia em que são postos em linha; e são brandidas as lanças.4 Os carros se precipitam pelas ruas, saltando através das praças. Ao vê-los, dir-se-ia serem tochas ardentes; correm como relâmpagos.5 Ele se lembra de seus guerreiros valentes, mas estes tropeçam em sua marcha. Precipitam-se para a muralha e preparam o teto protetor.6 As portas dos rios são abertas, o palácio cai arruinado.7 Ela é desnudada e deportada; suas servas gemem como pombas, e batem no peito.8 Nínive é semelhante a um tanque desde a sua origem. Eles fogem. Parai! Parai! Mas ninguém volta para trás.9 Saqueai a prata, saqueai o ouro, porque há inumeráveis tesouros e montes de objetos preciosos.10 Roubo, pilhagem, devastação! O coração desfalece; os joelhos tremem, a dor oprime todos os rins, todos os rostos estão lívidos.11 Onde está agora o retiro dos leões, o pasto dos leõezinhos, onde se recolhiam o leão, a leoa e os leõezinhos, sem haver quem os inquietasse?12 O leão despedaçava para os seus pequenos, e estrangulava para as suas leoas; enchia de presas os seus antros, e de despojos as suas cavernas,13 Eis que venho agora contra ti - oráculo do Senhor dos exércitos -; vou incendiar teus carros e reduzi-los a fumaça, a espada vai devorar os teus leõezinhos; porei fim às tuas rapinas na terra, não se ouvirá mais a voz dos teus mensageiros.

1 (H2:2)Tuhon tuoja marssii sinua vastaan, Ninive. Aseta vartiot paikoilleen! Tähystä tietä! Vyötä kupeesi, kokoa kaikki voimasi!2 (H2:3)Nyt Herra palauttaa Jaakobin suuruuden ja myös Israelin suuruuden, vaikka niiden maat on hävitetty ja viinitarhat tuhottu.3 (H2:4)Sankarien kilvet hohtavat punaisina, soturit on puettu purppuraan, vaunujen teräs säkenöi kuin tuli. Taistelu lähestyy, hevoset korskuvat.4 (H2:5)Vaunut syöksyvät kaduille, ryntäävät toreilla sinne tänne, loistavat kuin soihdut, kiitävät kuin salamat.5 (H2:6)Kaupungin päälliköt kutsutaan koolle, he juoksevat, kompastelevat ja kiirehtivät muureille. Mutta hyökkäystorni on jo paikoillaan.6 (H2:7)Virralle johtavat portit avataan, ja palatsi huojuu.7 (H2:8)Kaupungin jumalatar kannetaan nähtäville, se joutuu maanpakoon. Myös sen papittaret viedään pois, he valittavat kuin kyyhkyset ja takovat rintaansa.8 (H2:9)Ninive on kuin patoallas, josta vedet virtaavat pois. Seisahtukaa! Pysähtykää! Mutta kukaan ei käänny takaisin.9 (H2:10)Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa! Täällä on loputtomasti aarteita, kalleuksia vailla määrää!10 (H2:11)Tyhjänä, typötyhjänä kaikki, tuhottuna! Sydän jähmettyy, polvet tutisevat, koko ruumis tärisee, kaikkien kasvot kalpenevat.11 (H2:12)Missä on nyt leijonien luola, nuorten leijonien riistamaa, jossa uros käyskenteli naaraansa kanssa eikä niiden pentuja kukaan pelotellut?12 (H2:13)Leijona raateli pentujensa ruoaksi, saalisti naarailleen. Se täytti pesänsä riistalla, luolansa tuoreella lihalla.13 (H2:14) -- Katso, minä käännyn sinua vastaan, sanoo Herra Sebaot. Sotavaunusi minä poltan tuhkaksi, miekka syö nuoret leijonasi. Minä hävitän maan päältä kaiken, minkä olet ryöstänyt, enää ei kuulla sanansaattajiesi ääntä.