1 לַמְנַצֵּחַ מַשְׂכִּיל לִבְנֵי־קֹרַח׃
2 כְּאַיָּל תַּעֲרֹג עַל־אֲפִיקֵי־מָיִם כֵּן נַפְשִׁי תַעֲרֹג אֵלֶיךָ אֱלֹהִים׃
3 צָמְאָה נַפְשִׁי ׀ לֵאלֹהִים לְאֵל חָי מָתַי אָבֹוא וְאֵרָאֶה פְּנֵי אֱלֹהִים׃
4 הָיְתָה־לִּי דִמְעָתִי לֶחֶם יֹומָם וָלָיְלָה בֶּאֱמֹר אֵלַי כָּל־הַיֹּום אַיֵּה אֱלֹהֶיךָ׃
5 אֵלֶּה אֶזְכְּרָה ׀ וְאֶשְׁפְּכָה עָלַי ׀ נַפְשִׁי כִּי אֶעֱבֹר ׀ בַּסָּךְ אֶדַּדֵּם עַד־בֵּית אֱלֹהִים בְּקֹול־רִנָּה וְתֹודָה הָמֹון חֹוגֵג׃
6 מַה־תִּשְׁתֹּוחֲחִי ׀ נַפְשִׁי וַתֶּהֱמִי עָלָי הֹוחִילִי לֵאלֹהִים כִּי־עֹוד אֹודֶנּוּ יְשׁוּעֹות פָּנָיו׃
7 אֱלֹהַי עָלַי נַפְשִׁי תִשְׁתֹּוחָח עַל־כֵּן אֶזְכָּרְךָ מֵאֶרֶץ יַרְדֵּן וְחֶרְמֹונִים מֵהַר מִצְעָר׃
8 תְּהֹום־אֶל־תְּהֹום קֹורֵא לְקֹול צִנֹּורֶיךָ כָּל־מִשְׁבָּרֶיךָ וְגַלֶּיךָ עָלַי עָבָרוּ׃
9 יֹומָם ׀ יְצַוֶּה יְהוָה ׀ חַסְדֹּו וּבַלַּיְלָה [שִׁירָהּ כ] (שִׁירֹו ק) עִמִּי תְּפִלָּה לְאֵל חַיָּי׃
10 אֹומְרָה ׀ לְאֵל סַלְעִי לָמָה שְׁכַחְתָּנִי לָמָּה־קֹדֵר אֵלֵךְ בְּלַחַץ אֹויֵב׃
11 בְּרֶצַח ׀ בְּעַצְמֹותַי חֵרְפוּנִי צֹורְרָי בְּאָמְרָם אֵלַי כָּל־הַיֹּום אַיֵּה אֱלֹהֶיךָ׃
12 מַה־תִּשְׁתֹּוחֲחִי ׀ נַפְשִׁי וּמַה־תֶּהֱמִי עָלָי הֹוחִילִי לֵאלֹהִים כִּי־עֹוד אֹודֶנּוּ יְשׁוּעֹת פָּנַי וֵאלֹהָי׃
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. (H42:2) Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
2 (H42:3) Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
4 (H42:5) Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
5 (H42:6) Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
6 (H42:7) Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
7 (H42:8) Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
8 (H42:9) Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
11 (H42:12) Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.