1 לַמְנַצֵּחַ מַשְׂכִּיל לִבְנֵי־קֹרַח׃2 כְּאַיָּל תַּעֲרֹג עַל־אֲפִיקֵי־מָיִם כֵּן נַפְשִׁי תַעֲרֹג אֵלֶיךָ אֱלֹהִים׃3 צָמְאָה נַפְשִׁי ׀ לֵאלֹהִים לְאֵל חָי מָתַי אָבֹוא וְאֵרָאֶה פְּנֵי אֱלֹהִים׃4 הָיְתָה־לִּי דִמְעָתִי לֶחֶם יֹומָם וָלָיְלָה בֶּאֱמֹר אֵלַי כָּל־הַיֹּום אַיֵּה אֱלֹהֶיךָ׃5 אֵלֶּה אֶזְכְּרָה ׀ וְאֶשְׁפְּכָה עָלַי ׀ נַפְשִׁי כִּי אֶעֱבֹר ׀ בַּסָּךְ אֶדַּדֵּם עַד־בֵּית אֱלֹהִים בְּקֹול־רִנָּה וְתֹודָה הָמֹון חֹוגֵג׃6 מַה־תִּשְׁתֹּוחֲחִי ׀ נַפְשִׁי וַתֶּהֱמִי עָלָי הֹוחִילִי לֵאלֹהִים כִּי־עֹוד אֹודֶנּוּ יְשׁוּעֹות פָּנָיו׃7 אֱ‍לֹהַי עָלַי נַפְשִׁי תִשְׁתֹּוחָח עַל־כֵּן אֶזְכָּרְךָ מֵאֶרֶץ יַרְדֵּן וְחֶרְמֹונִים מֵהַר מִצְעָר׃8 תְּהֹום־אֶל־תְּהֹום קֹורֵא לְקֹול צִנֹּורֶיךָ כָּל־מִשְׁבָּרֶיךָ וְגַלֶּיךָ עָלַי עָבָרוּ׃9 יֹומָם ׀ יְצַוֶּה יְהוָה ׀ חַסְדֹּו וּבַלַּיְלָה [שִׁירָהּ כ] (שִׁירֹו ק) עִמִּי תְּפִלָּה לְאֵל חַיָּי׃10 אֹומְרָה ׀ לְאֵל סַלְעִי לָמָה שְׁכַחְתָּנִי לָמָּה־קֹדֵר אֵלֵךְ בְּלַחַץ אֹויֵב׃11 בְּרֶצַח ׀ בְּעַצְמֹותַי חֵרְפוּנִי צֹורְרָי בְּאָמְרָם אֵלַי כָּל־הַיֹּום אַיֵּה אֱלֹהֶיךָ׃12 מַה־תִּשְׁתֹּוחֲחִי ׀ נַפְשִׁי וּמַה־תֶּהֱמִי עָלָי הֹוחִילִי לֵאלֹהִים כִּי־עֹוד אֹודֶנּוּ יְשׁוּעֹת פָּנַי וֵאלֹהָי׃

1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi. (H42:2)Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala.2 (H42:3)Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen?4 (H42:5)Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa.5 (H42:6)Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.6 (H42:7)Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla, Misearinvuorella.7 (H42:8)Syvyys huutaa syvyydelle, kun sinun koskesi pauhaavat -- kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi ovat vyöryneet ylitseni.8 (H42:9)Päivällä Herra antaa armonsa vallita, yöllä saan laulaa hänen kiitostaan ja rukoilla elävää Jumalaa.9 (H42:10)Minä sanon: Jumala, kallioni, miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?11 (H42:12)Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.