1 א למואב כה אמר יהוה צבאות אלהי ישראל הוי אל נבו כי שדדה הבישה נלכדה קריתים הבישה המשגב וחתה
2 ב אין עוד תהלת מואב--בחשבון חשבו עליה רעה לכו ונכריתנה מגוי גם מדמן תדמי אחריך תלך חרב
3 ג קול צעקה מחרונים--שד ושבר גדול
4 ד נשברה מואב השמיעו זעקה צעוריה (צעיריה)
5 ה כי מעלה הלחות (הלחית) בבכי יעלה בכי כי במורד חורנים צרי צעקת שבר שמעו
6 ו נסו מלטו נפשכם ותהיינה כערוער במדבר
7 ז כי יען בטחך במעשיך ובאוצרותיך גם את תלכדי ויצא כמיש (כמוש) בגולה כהניו ושריו יחד (יחדו)
8 ח ויבא שדד אל כל עיר ועיר לא תמלט ואבד העמק ונשמד המישר--אשר אמר יהוה
9 ט תנו ציץ למואב כי נצא תצא ועריה לשמה תהיינה מאין יושב בהן
10 י ארור עשה מלאכת יהוה--רמיה וארור מנע חרבו מדם
11 יא שאנן מואב מנעוריו ושקט הוא אל שמריו ולא הורק מכלי אל כלי ובגולה לא הלך על כן עמד טעמו בו וריחו לא נמר {ס}
12 יב לכן הנה ימים באים נאם יהוה ושלחתי לו צעים וצעהו וכליו יריקו ונבליהם ינפצו
13 יג ובש מואב מכמוש כאשר בשו בית ישראל מבית אל מבטחם
14 יד איך תאמרו גבורים אנחנו ואנשי חיל למלחמה
15 טו שדד מואב ועריה עלה ומבחר בחוריו ירדו לטבח נאם המלך--יהוה צבאות שמו
16 טז קרוב איד מואב לבוא ורעתו מהרה מאד
17 יז נדו לו כל סביביו וכל ידעי שמו אמרו איכה נשבר מטה עז--מקל תפארה
18 יח רדי מכבוד ישבי (ושבי) בצמא ישבת בת דיבון כי שדד מואב עלה בך שחת מבצריך
19 יט אל דרך עמדי וצפי יושבת ערוער שאלי נס ונמלטה אמרי מה נהיתה
20 כ הביש מואב כי חתה הילילי (הילילו) וזעקי (וזעקו) הגידו בארנון כי שדד מואב
21 כא ומשפט בא אל ארץ המישר--אל חלון ואל יהצה ועל מופעת (מיפעת)
22 כב ועל דיבון ועל נבו ועל בית דבלתים
23 כג ועל קריתים ועל בית גמול ועל בית מעון
24 כד ועל קריות ועל בצרה ועל כל ערי ארץ מואב--הרחקות והקרבות
25 כה נגדעה קרן מואב וזרעו נשברה--נאם יהוה
26 כו השכירהו כי על יהוה הגדיל וספק מואב בקיאו והיה לשחק גם הוא
27 כז ואם לוא השחק היה לך ישראל אם בגנבים נמצאה (נמצא) כי מדי דבריך בו תתנודד
28 כח עזבו ערים ושכנו בסלע ישבי מואב והיו כיונה תקנן בעברי פי פחת
29 כט שמענו גאון מואב גאה מאד גבהו וגאונו וגאותו ורם לבו
30 ל אני ידעתי נאם יהוה עברתו ולא כן בדיו לא כן עשו
31 לא על כן על מואב איליל ולמואב כלה אזעק אל אנשי קיר חרש יהגה
32 לב מבכי יעזר אבכה לך הגפן שבמה נטישתיך עברו ים עד ים יעזר נגעו--על קיצך ועל בצירך שדד נפל
33 לג ונאספה שמחה וגיל מכרמל ומארץ מואב ויין מיקבים השבתי--לא ידרך הידד הידד לא הידד
34 לד מזעקת חשבון עד אלעלה עד יהץ נתנו קולם--מצער עד חרנים עגלת שלשיה כי גם מי נמרים למשמות יהיו
35 לה והשבתי למואב נאם יהוה מעלה במה ומקטיר לאלהיו
36 לו על כן לבי למואב כחללים יהמה ולבי אל אנשי קיר חרש כחלילים יהמה על כן יתרת עשה אבדו
37 לז כי כל ראש קרחה וכל זקן גרעה על כל ידים גדדת ועל מתנים שק
38 לח על כל גגות מואב וברחבתיה כלה מספד כי שברתי את מואב ככלי אין חפץ בו--נאם יהוה
39 לט איך חתה הילילו איך הפנה ערף מואב בוש והיה מואב לשחק ולמחתה לכל סביביו {ס}
40 מ כי כה אמר יהוה הנה כנשר ידאה ופרש כנפיו אל מואב
41 מא נלכדה הקריות והמצדות נתפשה והיה לב גבורי מואב ביום ההוא כלב אשה מצרה
42 מב ונשמד מואב מעם כי על יהוה הגדיל
43 מג פחד ופחת ופח--עליך יושב מואב נאם יהוה
44 מד הניס (הנס) מפני הפחד יפל אל הפחת והעלה מן הפחת ילכד בפח כי אביא אליה אל מואב שנת פקדתם נאם יהוה
45 מה בצל חשבון עמדו מכח נסים כי אש יצא מחשבון ולהבה מבין סיחון ותאכל פאת מואב וקדקד בני שאון
46 מו אוי לך מואב אבד עם כמוש כי לקחו בניך בשבי ובנתיך בשביה
47 מז ושבתי שבות מואב באחרית הימים נאם יהוה עד הנה משפט מואב {ס}
1 Moabille. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: -- Voi Neboa, se murskataan! Kirjataim vallataan ja tuhotaan. Kaupunki vuoren laella antautuu ja kukistuu.
3 Kuulkaa! Huuto kiirii Horonaimista, siellä riehuu hävitys ja tuho.
4 Moab on kukistunut, kauas kuuluu pienokaisten parku.
5 Pakoon päässeet nousevat itkien Luhitin solaa, Horonaimista laskeutuvalta tieltä kantautuvat tuskan huudot hävityksen tähden.
6 Paetkaa! Menkää autiomaahan turvaan, pysytelkää hengissä kuin kataja!
7 Moab, sinä olet luottanut mahtiisi ja rikkauteesi, siksi sinutkin valloitetaan. Kemos viedään vieraaseen maahan, samoin sen papit ja ruhtinaat.
8 Vihollinen tulee ja hävittää kaupungit, yksikään ei säästy tuholta. Laakso hävitetään, ylänkö tuhotaan. Näin on Herra puhunut.
9 Pystyttäkää muistokivi Moabille, sen loppu on tullut. Sen kaupungit tulevat autioiksi, niissä ei enää asu kukaan.
10 Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän! Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!
11 -- Nuoruutensa päivistä Moab on ollut turvassa, sitä ei ole viety vieraaseen maahan. Niin kuin viini lepää rauhassa sakkansa päällä, niin Moabkin on saanut elää häiriintymättä. Sitä ei ole kaadettu astiasta toiseen, sen maku on säilynyt, sen tuoksu pysynyt samana.
15 Moab hävitetään, sen kaupungit valloitetaan, sen parhaat nuorukaiset joutuvat teuraaksi. Näin sanoo Kuningas, Herra Sebaot on hänen nimensä.
16 Moab on jo tuhon partaalla, sen loppu lähestyy nopeasti.
18 -- Te, jotka asutte Dibonissa, astukaa alas kunnianne kukkulalta ja istukaa tunkiolle! Moabin viholliset hyökkäävät nyt kimppuunne ja tuhoavat linnoituksenne.
19 Menkää tielle tähystämään, te Aroerin asukkaat. Kysykää pakenevilta, miehiltä ja naisilta, kysykää, mitä tapahtuu.
20 Onnettomasti on käynyt Moabille, se on kukistunut. Itkekää ja valittakaa! Huutakaa Arnonvirran yli: Moab on hävitetty!
21 Tuomion saivat ylängön kaupungit: Holon, Jahas ja Mefaat,
22 Dibon, Nebo ja Bet-Diblataim,
23 Kirjataim, Bet-Gamul ja Bet-Meon,
24 Kerijot, Bosra ja kaikki muut Moabin kaupungit niin lähellä kuin kaukana.
25 -- Moabin sarvet on katkaistu, sen käsivarsi lyöty poikki, sanoo Herra.
28 -- Lähtekää kaupungeista, moabilaiset, menkää asumaan kallionkoloihin! Ottakaa oppia kyyhkysistä, jotka pesivät rotkon seinämissä.
29 -- Olemme kuulleet Moabin ylpeydestä: miten kopea se on ollut, miten korskea, mahtava, ylimielinen ja sydämeltään pöyhkeä!
31 -- Minä suren Moabin kohtaloa, huudan apua koko kansan tähden, muistelen Kir-Haresetin asukkaita.
32 Minä itken Jaeserin kanssa sinua, Sibman viiniköynnös. Sinun versosi rönsyilivät yli meren, ulottuivat Jaeseriin asti. Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen, vei hedelmäsi ja viinisatosi!
33 Ilo ja riemu on korjattu pois Moabin tarhoista. Viinikuurnat eivät enää täyty, eivät kaiu viininpolkijain riemuhuudot. Ilon äänet ovat vaienneet.
34 Hesbonin ja Elealen valitushuudot kuuluvat Jahasiin asti. Huuto kiirii Soarista Horonaimiin ja Eglat-Selisiaan saakka. Autiomaaksi muuttuu kaikki, jopa Nimrimin kosteikko.
36 -- Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu, minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaita alakuloisesti kuin huilu. Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!
37 Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi, jokaisen parta on leikattu pois. Kaikkien kädet ovat täynnä viiltoja, jokaisen lanteita verhoaa säkkivaate.
39 Kuinka murskana se onkaan! Valittakaa! Miten häpeällisesti Moab onkaan paennut -- nyt naapurit pilkkaavat sitä ja kauhistelevat sen kohtaloa!
40 Näin sanoo Herra: -- Se kiitää kohti Moabia kuin kotka, siivet levällään!
41 Kaupungit valloitetaan, linnoitukset kukistuvat. Tuona päivänä Moabin rohkeinkin mies on hädissään kuin synnytystuskissa oleva nainen.
42 Moabilaiset pyyhkäistään pois maan päältä: röyhkeästi he ovat asettuneet Herraa vastaan.
43 -- Kauhu ja kuoppa ja loukku odottavat sinua, Moabin asukas, sanoo Herra.
44 Joka pääsee kauhua pakoon, putoaa kuoppaan, ja joka nousee kuopasta, jää loukkuun. Se vuosi on lähellä, jolloin minä rankaisen Moabia, sanoo Herra.
46 Voi sinua, Moab! Loppu on tullut Kemosin kansalle! Poikasi on viety vieraaseen maahan, tyttäresi vankeuteen.