1 Crônicas 19

1 Depois disso, Naás, rei dos amo- nitas, faleceu e seu filho lhe sucedeu.

2 Davi disse: "Quero mostrar-me amável a Hanon, filho de Naás, porque seu pai foi gentil comigo". E Davi enviou-lhe, por meio de mensageiros, suas condolências pela morte de seu pai. Mas quando os servos de Davi chegaram à terra dos amonitas, junto de Hanon, para o consolarem,

3 os chefes dos amonitas disseram: "Pensas que é para honrar teu pai que Davi te enviou consoladores? Não é antes para reconhecer e explorar a terra e preparar-lhe a ruína, que seus servos vieram à tua casa?".

4 Hanon, então, prendeu os servos de Da­vi, raspou-lhes os cabelos e a barba e cortou-lhes as vestes à meia altura, até o alto das coxas; em seguida, despediu-os.

5 Quando Davi foi informado do que tinha acontecido a esses homens, enviou-lhes homens ao encontro, pois estavam muito envergonhados. O rei mandou-lhes dizer: "Ficai em Jericó esperando que vossa barba cresça e depois podeis voltar".

6 Viram os amonitas que se tinham tornado odiosos a Davi. Então, Hanon e os filhos de Amon enviaram mil talentos de prata para assalariar carros e cavaleiros entre os sírios da Mesopotâmia, de Maaca e de Soba.

7 Assalariaram trinta e dois mil carros e o rei de Maaca com seu exército, o qual veio acampar perto de Mádaba, enquanto os amonitas, deixando suas cidades, se reuniam e iam para a guerra.

8 Davi o soube e mandou contra eles Joab com todo o exército de homens valentes.

9 Os amonitas saíram e formaram-se em linha de batalha à porta da cidade. Os reis que tinham vindo mantinham-se à parte, no campo.

10 Vendo Joab que o ataque contra ele tinha sido disposto pela frente e pela retaguarda, escolheu dentre o escol de Israel um batalhão e o colocou em linha de batalha diante dos sírios.

11 Confiou o resto do povo sob o comando de seu irmão Abisaí, para fazer frente aos amonitas.

12 E disse: "Se os sírios forem mais fortes que eu, virás em meu socorro; se os amonitas forem mais fortes que tu, eu te socorrerei.

13 Sê forte! Todos nós juntos queremos ser corajosos, por amor ao nosso povo e às cidades de nosso Deus. Faça o Senhor o que lhe parecer melhor!".

14 Joab, pois, avançou com o exército que o acompanhava, ao encontro dos sírios, para travar o combate e estes fugiram diante dele.

15 Quando os amonitas viram que os sírios se punham em fuga, fugiram eles também diante de Abisaí, irmão de Joab, e tornaram a entrar na cidade. E Joab entrou em Jerusalém.

16 Vendo-se derrotados por Israel, os sírios enviaram mensageiros para fazer vir os sírios que estavam do outro lado do rio: Sofac, comandante do exército de Adadezer, estava à frente deles.

17 Davi, informado disso, reuniu todo o Israel, atravessou o Jordão, dirigiu-se a eles e preparou-se para atacá-los, colocando o seu exército em linha de batalha contra os sírios.

18 Estes começaram o combate contra ele, mas fugiram diante de Israel e Davi matou os cavalos de seus sete mil carros e quarenta mil soldados de infantaria; matou também Sofac, comandante do exército.

19 Os súditos de Adadezer, vendo-se vencidos por Israel, fizeram as pazes com Davi e sujeitaram-se a ele. E os sírios não mais quiseram prestar auxílio aos amonitas.

Ammonilaiset häpäisevät Daavidin lähettiläät. Daavid voittaa ammonilaiset ja heidän liittolaisensa aramilaiset.

1 *2. Sam. 10:1Sen jälkeen ammonilaisten kuningas Naahas kuoli, ja hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 2 Niin Daavid sanoi: "Minä osoitan laupeutta Haanunille, Naahaan pojalle, sillä hänen isänsä osoitti laupeutta minulle". Ja Daavid lähetti sanansaattajat lohduttamaan häntä hänen isänsä kuoleman johdosta. Kun Daavidin palvelijat tulivat ammonilaisten maahan Haanunin luo lohduttamaan häntä, 3 sanoivat ammonilaisten päämiehet Haanunille: "Luuletko sinä, että Daavid tahtoo kunnioittaa sinun isääsi, kun hän lähettää lohduttajia sinun luoksesi? Varmaankin hänen palvelijansa ovat tulleet luoksesi tutkimaan ja hävittämään ja vakoilemaan maata." 4 Niin Haanun otatti kiinni Daavidin palvelijat, ajatti heidän partansa ja leikkautti toisen puolen heidän vaatteistaan, peräpuolia myöten, ja päästi heidät sitten menemään. 5 Kun tultiin kertomaan Daavidille miehistä, lähetti hän sanan heitä vastaan, sillä miehiä oli pahasti häväisty. Ja kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja tulkaa sitten takaisin".

6 Kun ammonilaiset huomasivat joutuneensa Daavidin vihoihin, lähettivät Haanun ja ammonilaiset tuhat talenttia hopeata palkatakseen itsellensä Mesopotamiasta, Maakan Aramista ja Soobasta sotavaunuja ja ratsumiehiä. 7 Niin he palkkasivat itselleen kolmekymmentäkaksi tuhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen väkensä; nämä tulivat ja leiriytyivät Meedeban edustalle. Ja ammonilaiset kokoontuivat kaupungeistaan ja lähtivät sotaan. 8 Kun Daavid sen kuuli, lähetti hän Jooabin ja koko sotajoukon, urhot. 9 Niin ammonilaiset lähtivät ja asettuivat sotarintaan kaupungin portin edustalle, mutta kuninkaat, jotka olivat tulleet sinne, olivat eri joukkona kedolla. 10 Kun Jooab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, valitsi hän miehiä kaikista Israelin valiomiehistä ja asettui sotarintaan aramilaisia vastaan. 11 Mutta muun väen hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja nämä asettuivat sotarintaan ammonilaisia vastaan. 12 Ja hän sanoi: "Jos aramilaiset tulevat minulle ylivoimaisiksi, niin tule sinä minun avukseni: jos taas ammonilaiset tulevat sinulle ylivoimaisiksi, niin minä autan sinua. 13 Ole luja, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja meidän Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee." 14 Sitten Jooab ja väki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyi taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat häntä. 15 Ja kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, pakenivat hekin hänen veljeänsä Abisaita ja menivät kaupunkiin. Mutta Jooab lähti Jerusalemiin.

16 Kun aramilaiset näkivät, että Israel oli voittanut heidät, lähettivät he sanansaattajat nostattamaan niitä aramilaisia, jotka asuivat tuolla puolella Eufrat-virran ja joita johti Soofak, Hadareserin sotapäällikkö. 17 Kun se ilmoitettiin Daavidille, kokosi hän kaiken Israelin ja meni Jordanin yli, ja tultuaan heitä lähelle hän asettui sotarintaan heitä vastaan. Ja kun Daavid oli asettunut sotarintaan aramilaisia vastaan, ryhtyivät nämä taisteluun hänen kanssaan. 18 Mutta aramilaiset pakenivat Israelia, ja Daavid tappoi aramilaisilta seitsemäntuhatta vaunuhevosta ja neljäkymmentä tuhatta jalkamiestä ja surmasi heidän sotapäällikkönsä Soofakin. 19 Kun Hadareserin palvelijat näkivät, että Israel oli voittanut heidät, tekivät he Daavidin kanssa rauhan ja palvelivat häntä. Sitten aramilaiset eivät enää tahtoneet auttaa ammonilaisia.