1 Crônicas 21

1 Levantou-se Satã contra Israel e excitou Davi a fazer o recenseamento de Israel.

2 Disse Davi a Joab e aos chefes do povo: "Ide e fazei o recenseamento dos israelitas, desde Bersabeia até Dã, e fazei-me o relatório para que eu saiba o número deles".

3 Respondeu Joab: "O Senhor multiplique seu povo cem vezes mais! Não são todos eles, ó rei, meu senhor, os servos de meu senhor? Por que, no entanto, exige meu senhor isso? Por que sobrecarregar Israel de um pecado?".

4 Mas o rei persistiu na ordem que dera a Joab. E Joab partiu, percorreu todo o Israel, depois retornou a Jerusalém.

5 Joab entregou a Davi a lista do recenseamento do povo: havia em todo o Israel um milhão e cem mil homens aptos para o manejo da espada. Em Judá havia quatrocentos e setenta mil.

6 Não fez o recenseamento da tribo de Levi nem de Benjamim, porque a ordem do rei lhe repugnava.

7 Deus não viu isso com bons olhos e feriu Israel.

8 Davi disse a Deus: "Pequei gravemente agindo de tal maneira. Agora dignai-vos perdoar a iniquidade de vosso servo, porque agi em completa insensatez".

9 Então, o Senhor dirigiu-se a Gad, vidente de Davi, nestes termos:

10 "Vai dizer a Davi: Eis o que diz o Senhor: Eu te proponho três coisas; escolhe uma delas, e eu a farei acontecer".

11 Gad foi ao encontro de Davi e lhe disse: "Eis o que disse o Senhor:

12 Escolhe: ou três anos de fome, ou três meses durante os quais fugirás de teus inimigos e serás atingido por sua espada ou, ainda, três dias em que a espada do Senhor ou a peste maltratarão a terra e o anjo do Senhor devastará todo o território de Israel. A ti compete ver agora que resposta devo dar àquele que me enviou".

13 "Estou – respondeu Davi – numa cruel angústia. Ah! Caia eu nas mãos do Senhor, porque imensa é sua misericórdia; mas que eu não caia nas mãos dos homens!"

14 E o Senhor mandou a peste a Israel. Em Israel tombaram setenta mil homens.

15 Deus enviou a Jerusalém um anjo para destruí-la. Enquanto ele a assolava, o Senhor, que olhava, compadeceu-se desse mal e disse ao anjo destruidor: "Basta! Retira agora tua mão!". Ora, o anjo do Senhor achava-se perto da eira de Ornã, o jebuseu.

16 Davi, tendo levantado os olhos, viu o anjo do Senhor que estava entre o céu e a terra, com uma espada desembainhada em sua mão, dirigida contra Jerusalém. Então, Davi e os an­ciãos, cobertos de sacos, prostraram-se com o rosto por terra.

17 E Davi disse a Deus: "Não fui eu quem mandou fazer o recenseamento do povo? Fui eu quem pecou, fui eu quem fez esse mal. Mas essas ovelhas, o que fizeram elas? Senhor, meu Deus, que vossa mão caia, portanto, sobre mim e sobre a casa de meu pai para castigar, mas não sobre vosso povo".

18 O anjo do Senhor mandou Gad dizer a Davi que subisse à eira de Ornã, o jebuseu, para lá levantar um altar ao Senhor.

19 Davi lá subiu, de acordo com a ordem dada por Gad da parte do Senhor.

20 Ornã, voltando-se, viu o anjo e ele com seus quatro filhos esconderam-se: estava, naquela ocasião, debulhando trigo.

21 Quando Davi chegou perto de Ornã, este o viu; saiu da eira e se prostrou diante de Davi, com o rosto contra a terra.

22 Davi disse-lhe: "Cede-me o terreno de tua eira, para nela construir um altar ao Senhor. Cede-me o lugar pelo seu valor em dinheiro, para que o flagelo se retire de cima do povo".

23 Ornã respondeu: "Toma-o; que meu senhor, o rei, faça o que lhe parecer bom. Vê, eu dou os bois para o holo­caus­to, os carros para lenha e o trigo para a oblação; tudo te dou".

24 "Não – respondeu Davi –, quero comprá-lo pelo seu inteiro valor em dinheiro; não tomarei o que te pertence para dar ao Senhor e não oferecerei um holocausto que não me custe nada."

25 Davi deu a Ornã um peso de seiscentos siclos de ouro pelo terreno.

26 E Davi construiu lá um altar ao Senhor; ofereceu holocaustos e sacrifícios pacíficos. Invocou o Senhor que lhe respondeu enviando fogo do céu sobre o altar dos holocaustos.

27 Então, o Senhor falou ao anjo e este embainhou de novo a espada.

28 Nesse momento, vendo Davi que o Senhor o tinha ouvido na eira de Ornã, o jebuseu, ofereceu ali sacrifícios.

29 O Tabernáculo do Senhor que Moisés construíra no deserto e o altar dos holocaustos se encontravam, nesse tempo, no lugar alto de Gabaon.

30 Mas Davi não pôde dirigir-se a esse altar para rogar a Deus, tão aterrado ficara ao ver a espada do anjo do Senhor.

Väenlasku. Daavid rakentaa alttarin Ornanin puimatantereelle.

1 *2. Sam. 24:1Mutta saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin. 2 Niin Daavid sanoi Jooabille ja kansan päämiehille: "Menkää ja laskekaa Israel Beersebasta Daaniin asti ja ilmoittakaa minulle, että saan tietää heidän lukumääränsä". 3 Jooab vastasi: "Herra lisätköön kansansa, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi. Ovathan he, herrani, kuningas, kaikki herrani palvelijoita. Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi vikapääksi?" 4 Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia, ja niin Jooab lähti ja kierteli koko Israelin. Sitten hän tuli Jerusalemiin.

5 Ja Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli yksitoistasataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli neljäsataa seitsemänkymmentä tuhatta miekkamiestä. 6 *1. Aik. 27:24Mutta Leevistä ja Benjaminista hän ei pitänyt katselmusta yhdessä muiden kanssa, sillä kuninkaan käsky oli Jooabille kauhistus.

7 Mutta tämä asia oli Jumalan silmissä paha, ja hän löi Israelia. 8 Niin Daavid sanoi Jumalalle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi". 9 Ja Herra puhui Gaadille, Daavidin näkijälle, näin: "Mene ja puhu Daavidille: 10 Näin sanoo Herra: Kolme minä asetan sinun eteesi: valitse itsellesi yksi niistä, niin minä teen sen sinulle". 11 Niin Gaad meni Daavidin tykö ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Valitse itsellesi 12 joko kolme nälkävuotta tahi kolme kuukautta hävitystä ahdistajaisi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tahi kolmeksi päiväksi Herran miekka ja ruttotauti maahan, Herran enkeli tuottamaan tuhoa koko Israelin alueelle. Katso nyt, mitä minä vastaan hänelle joka minut lähetti." 13 Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Tahdon langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on sangen suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta." 14 Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, ja Israelista kaatui seitsemänkymmentä tuhatta miestä. 15 Ja Jumala lähetti enkelin Jerusalemia vastaan tuhoamaan sitä; ja kun se sitä tuhosi, katsoi Herra siihen ja katui sitä pahaa ja sanoi tuhoojaenkelille: "Jo riittää; laske kätesi alas". Ja Herran enkeli seisoi silloin jebusilaisen Ornanin puimatantereen luona. 16 Kun Daavid nosti silmänsä ja näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, kädessänsä paljastettu miekka ojennettuna Jerusalemin yli, lankesivat Daavid ja vanhimmat, säkkeihin verhottuina, kasvoillensa. 17 Ja Daavid sanoi Jumalalle: "Minähän käskin laskea kansan, ja minä siis olen se, joka olen tehnyt syntiä ja menetellyt pahoin. Mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Herra, minun Jumalani, sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen, mutta ei sinun kansaasi, sille vitsaukseksi."

18 Silloin Herran enkeli käski Gaadin sanoa Daavidille, että Daavid menisi pystyttämään Herralle alttarin jebusilaisen Ornanin puimatantereelle. 19 Ja Daavid meni sen sanan mukaan, jonka Gaad oli Herran nimeen puhunut. 20 Ja kun Ornan kääntyi, näki hän enkelin, ja hänen neljä poikaansa piiloutui; sillä Ornan oli puimassa nisuja. 21 Mutta Daavid meni Ornanin luo, ja kun Ornan katsahti ylös ja näki Daavidin, lähti hän puimatantereelta ja kumartui Daavidin eteen kasvoilleen maahan. 22 Ja Daavid sanoi Ornanille: "Anna minulle puimatantereen paikka, rakentaakseni siihen Herralle alttarin; täydestä hinnasta anna se minulle, että vitsaus taukoaisi kansasta". 23 Ornan vastasi Daavidille: "Ota se itsellesi, ja herrani, kuningas, tehköön, mitä hyväksi näkee. Katso, minä annan härät polttouhriksi ja puimaäkeet haloiksi sekä nisut ruokauhriksi; kaikki minä annan." 24 Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: "Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta; sillä minä en ota Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhraa ilmaiseksi saatua polttouhria". 25 Niin Daavid antoi Ornanille siitä paikasta kuudensadan sekelin painon kultaa. 26 *3. Moos. 9:24; 1. Kun. 18:38Ja Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja, ja kun hän huusi Herraa, vastasi Herra tulella, jonka hän lähetti taivaasta polttouhrialttarille. 27 Ja Herra käski enkelin pistää miekkansa tuppeen.

28 Siihen aikaan kun Daavid näki, että Herra oli kuullut häntä jebusilaisen Ornanin puimatantereella, uhrasi hän siellä. 29 *1. Aik. 16:39Mutta Herran asumus, jonka Mooses oli teettänyt erämaassa, ja polttouhrialttari olivat siihen aikaan Gibeonin uhrikukkulalla. 30 Eikä Daavid rohjennut mennä Jumalan eteen etsimään häntä, sillä hän oli peljästynyt Herran enkelin miekkaa.