Atos 13

1 Havia então na Igreja de Antioquia profetas e doutores, entre eles Barnabé, Simão, apelidado o Negro, Lúcio de Cirene, Manaém, companheiro de infância do tetrarca Herodes, e Saulo.

2 Enquanto celebravam o culto do Se­nhor, depois de te­rem jejuado, disse-lhes o Espírito Santo: "Separai-me Barnabé e Saulo para a obra a que os tenho destinado".

3 Então, jejuando e orando, impuseram-lhes as mãos e os despediram.

4 Enviados assim pelo Espírito Santo, foram a Selêucia e dali navegaram para a ilha de Chipre.

5 Chegados a Salamina, pregavam a Palavra de Deus nas sinagogas dos judeus. Tinham com eles João para auxiliá-los.

6 Percorreram toda a ilha até Pafos e acharam um judeu chamado Barjesus, mago e falso profeta,

7 que vivia na companhia do procônsul Sérgio Paulo, homem sensato. Este chamou Barnabé e Saulo, e exprimiu-lhes o desejo de ouvir a Palavra de Deus.

8 Mas Élimas, o Mago – pois assim é interpretado o seu nome –, se lhes opunha, procurando desviar da fé o procônsul.

9 Então Saulo, chamado também Paulo, cheio do Espírito Santo, cravou nele os olhos e disse-lhe:

10 "Filho do demônio, cheio de todo engano e de toda astúcia, inimigo de toda justiça, não cessas de perverter os caminhos retos do Senhor!

11 Eis que agora está sobre ti a mão do Se­nhor e ficarás cego. Não verás o sol até nova ordem!". Caíram logo sobre ele a escuridão e as trevas, e, andando à roda, buscava quem lhe desse a mão.

12 À vista desse prodígio, o procônsul abraçou a fé, admirando vivamente a doutrina do Senhor.

13 Paulo e os seus companheiros navegaram de Pafos e chegaram a Perge, na Panfília, de onde João, apartando-se deles, voltou para Jerusalém.

14 Mas eles, deixando Perge, foram para Antioquia da Pisídia. Ali entraram em dia de sábado na sinagoga, e sentaram-se.

15 Depois da leitura da Lei e dos profetas, mandaram-lhes dizer os chefes da sinagoga: "Irmãos, se tendes alguma palavra de exortação ao povo, falai-a".

16 Paulo levantou-se, fez um sinal com a mão e falou: "Homens de Israel e vós que temeis a Deus, ouvi.

17 O Deus do povo de Israel escolheu nossos pais e exaltou este povo no tempo em que habitava na terra do Egito, de onde os tirou com o poder de seu braço.

18 Por espaço de quarenta anos alimentou-os no deserto.

19 Destruiu sete nações na terra de Canaã e distribuiu-lhes por sorte aquela terra durante quase quatrocentos e cinquenta anos.

20 Em seguida, lhes deu juízes até o profeta Samuel.

21 Pediram então um rei, e Deus lhes deu, por quarenta anos, Saul, filho de Cis, da tribo de Benjamim.

22 Depois, Deus o rejeitou e mandou-lhes Davi como rei, de quem deu este testemunho: Achei Davi, filho de Jessé, homem segundo o meu coração, que fará todas as minhas vontades.

23 De sua des­cendência, conforme a promessa, Deus fez sair para Israel o Salvador Jesus.

24 João tinha pregado, desde antes da sua vinda, o batismo do arrependimento a todo o povo de Israel.

25 Terminando a sua carreira, dizia: Eu não sou aquele que vós pensais, mas após mim virá aquele de quem não sou digno de desatar o calçado.

26 Irmãos, filhos de Abraão, e os que entre vós temem a Deus: a nós é que foi dirigida a mensagem de salvação.

27 Com efeito, os habitantes de Jerusalém e os seus magistrados não conheceram Jesus, e, sentenciando-o, cumpriram os oráculos dos profetas, que cada sábado são lidos.

28 Embora não achassem nele culpa alguma de morte, pediram a Pilatos que lhe tirasse a vida.

29 Depois de realizarem todas as coisas que dele estavam escritas, tirando-o do madeiro, puseram-no num sepulcro.

30 Mas Deus o ressuscitou dentre os mortos.

31 Durante muitos dias apareceu àqueles que com ele subiram da Galileia a Jerusalém, os quais até agora são testemunhas dele junto ao povo.

32 Nós vos anunciamos: a promessa feita a nossos pais,

33 Deus a tem cumprido diante de nós, seus filhos, suscitando Jesus, como também está escrito no Salmo segundo: Tu és meu Filho, eu hoje te gerei (Sl 2,7).

34 Que Deus o ressuscitou dentre os mortos, para nunca mais tornar à cor­rupção, ele o declarou desta maneira: Eu vos darei as coisas sagradas prometidas a Davi (Is 55,3).

35 E diz também noutra passagem: Não permitirás que teu Santo expe­rimente a corrup­ção (Sl 15,10).

36 Ora, Davi, depois de ter servido em vida aos desígnios de Deus, morreu. Foi reunido a seus pais e experimentou a corrupção.

37 Mas aquele a quem Deus ressuscitou não experimentou a corrupção.

38 Sabei, pois, irmãos, que por ele se vos anuncia a remissão dos pecados.

39 Todo aquele que crê é justificado por ele de tudo aqui­lo que não pôde ser pela Lei de Moisés.

40 Cuidai, pois, que não venha sobre vós o que foi dito pelos profetas:

41 Vede, ó desprezadores, pasmai e morrei de espanto. Pois eu vou realizar uma obra em vossos dias, obra em que não creríeis, se alguém vo-la contasse" (Hab 1,5).

42 Ao saírem, rogavam que lhes repetissem essas palavras no sábado seguinte.

43 Depois que a assembleia terminou, muitos judeus e prosélitos devotos seguiram Paulo e Barnabé, os quais com muitas palavras os exortavam a perseverar na graça de Deus.

44 No sábado seguinte, afluiu quase toda a cidade para ouvir a Palavra de Deus.

45 Os judeus, vendo a multidão, encheram-se de inveja e puseram-se a protestar com injúrias contra o que Paulo falava.

46 Então, Paulo e Barnabé disseram-lhes resolutamente: "Era a vós que em primeiro lugar se devia anunciar a Palavra de Deus. Mas, porque a rejeitais e vos julgais indignos da vida eterna, eis que nos voltamos para os pagãos.

47 Porque o Senhor assim no-lo mandou: Eu te estabeleci para seres luz das nações, e levares a salvação até os confins da terra" (Is 49,6).

48 Essas palavras encheram de alegria os pagãos que glorificavam a palavra do Senhor. Todos os que estavam predispostos para a vida eterna fizeram ato de fé.

49 Divulgava-se, assim, a palavra do Senhor por toda a região.

50 Mas os judeus instigaram certas mu­lheres religiosas da aristocracia e os principais da cidade, que excitaram uma perseguição contra Paulo e Barnabé e os expulsaram do seu território.

51 Estes sacudiram contra eles o pó dos seus pés, e foram a Icônio.

52 Os discípulos, por sua vez, estavam cheios de alegria e do Espírito Santo.

Barnabas ja Saulus, eli Paavali, lähtevät Antiokiasta ensimmäiselle lähetysmatkalle 1-3, saarnaavat Salamiissa ja Pafossa, jossa käskynhaltija Sergius kääntyy ja väärä profeetta Barjeesus saa rangaistuksen 4-12. He saapuvat Pergeen, jossa Markus eroaa heistä; Paavali julistaa evankeliumia Pisidian Antiokiassa 13-41. Kun juutalaiset hylkäävät evankeliumin, julistavat apostolit kääntyvänsä pakanain puoleen 42-50; he menevät Ikonioniin 51, 52.

1 *Ap. t. 11:27; Room. 16:21Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus. 2 *Ap. t. 9:15; Room. 1:1; Gal. 1:15; Ef. 3:8; 1. Tim. 2:7; 2. Tim. 1:11Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut". 3 *Ap. t. 6:6; Ap. t. 14:23Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.

4 Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon. 5 *Ap. t. 12:12,25Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagoogissa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes, palvelijana. 6 Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus. 7 Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa. 8 Mutta Elymas, noita — sillä niin tulkitaan hänen nimensä — vastusti heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta. 9 Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa häneen 10 *1. Joh. 3:8ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä? 11 Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa. 12 Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi, ihmetellen Herran oppia.

13 *Ap. t. 15:38Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. 14 Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat. 15 *Luuk. 4:16-17Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagoogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa". 16 Niin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi: "Te Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa! 17 *2. Moos. 6:6; 2. Moos. 12:37,41; 2. Moos. 13:3; 2. Moos. 13:14,16Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella, 18 *2. Moos. 16:8; 4. Moos. 14:34; Ps. 95:10ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa 19 *5. Moos. 7:1; Joos. 14:1-2; Ps. 78:55ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. 20 *Tuom. 2:16,18; Tuom. 3:9; 1. Sam. 3:20; 1. Sam. 7:15Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. 21 *1. Sam. 8:5; 1. Sam. 9:16; 1. Sam. 10:21; Hoos. 13:11Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. 22 *1. Sam. 13:14; 1. Sam. 15:26,28; 1. Sam. 16:13; 2. Sam. 2:4; 2. Sam. 5:3; Ps. 89:20-21Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: 'Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni'. 23 *2. Sam. 7:12; Ps. 132:11; Jes. 11:1; Jer. 23:5; Hes. 34:23; Matt. 1:6-21; Luuk. 1:27,32; Ap. t. 2:30; Room. 1:3Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, 24 *Mal. 3:1; Matt. 3:1-2; Mark. 1:2,4; Luuk. 3:3; Joh. 1:23; Ap. t. 19:4sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. 25 *Matt. 3:11; Mark. 1:7; Luuk. 3:16; Joh. 1:20; Joh. 1:26-27Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: 'En minä ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan'. 26 *Matt. 10:6; Ap. t. 3:26Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. 27 *Joh. 16:3; Ap. t. 3:17; 1. Kor. 2:8Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat, joita kunakin sapattina luetaan; 28 *Matt. 27:20; Mark. 15:11; Luuk. 23:18; Joh. 19:6; Ap. t. 3:13-14ja vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta, että hänet surmattaisiin. 29 *Matt. 27:59; Mark. 15:46; Luuk. 23:53; Joh. 19:38Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. 30 *Matt. 28:6; Ap. t. 2:24; Ap. t. 3:15,26; Ap. t. 5:30Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. 31 *Matt. 28:9,16; Mark. 16:6-14; Luuk. 24:3,36; Joh. 20:19; Joh. 21:1; Ap. t. 1:3; Ap. t. 2:32; Ap. t. 3:15; 1. Kor. 15:5-7Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. 32 *1. Moos. 3:15; 1. Moos. 22:18; 1. Moos. 26:4; 5. Moos. 18:15,18; Jes. 4:2; Jes. 7:14; Jes. 9:5; Jer. 23:5; Jer. 33:14-15; Hes. 34:23; Hes. 37:24; Dan. 9:24-25; Ap. t. 26:6; Room. 4:13; Gal. 3:16Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, 33 *Ps. 2:7; Hebr. 5:5niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu:

'Sinä olet minun Poikani,

tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt'.

34 *Jes. 55:3Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: 'Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot'. 35 *Ps. 16:10; Ap. t. 2:27,31Sentähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta'. 36 *1. Kun. 2:10; Ap. t. 2:29Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden. 37 Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta. 38 *Luuk. 24:47; Ap. t. 10:43; 1. Joh. 2:12Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus 39 *Jes. 53:11; Hab. 2:4; Room. 3:24-28; Room. 8:3; Room. 10:4; Gal. 2:16; Hebr. 7:19ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla. 40 Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa:

41 *Hab. 1:5'Katsokaa, te halveksijat,

ja ihmetelkää ja hukkukaa;

sillä minä teen teidän päivinänne teon,

teon, jota ette uskoisi,

jos joku sen kertoisi teille'."

42 Kun he lähtivät ulos, pyydettiin heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina. 43 *Ap. t. 11:23; Ap. t. 14:22Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään Jumalan armossa. 44 Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa. 45 *Ap. t. 5:17Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat. 46 *5. Moos. 32:21; Jes. 55:5; Matt. 8:11; Matt. 10:6; Matt. 21:43; Ap. t. 3:26; Ap. t. 18:6; Ap. t. 28:28; Room. 1:16Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. 47 *Jes. 42:6; Jes. 49:6; Luuk. 2:31-32Sillä näin on Herra meitä käskenyt:

'Minä olen pannut sinut

pakanain valkeudeksi,

että sinä olisit pelastukseksi

maan ääriin asti'."

48 *Room. 8:29-30Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään. 49 Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan. 50 *2. Tim. 3:11Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääväisiä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heidät pois alueiltansa.

51 *Matt. 10:14; Mark. 6:11; Luuk. 9:5; Ap. t. 18:6Niin he pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja menivät Ikonioniin. 52 *Ef. 5:18Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.