Lamentações 5

1 Lembrai-vos, Senhor, do que nos aconteceu. Olhai, considerai nossa humilhação.

2 Nossa herança passou a mãos estranhas, e nossas casas foram entregues a desconhecidos.

3 Órfãos, fomos privados de nossos pais, e nossas mães são como viúvas.

4 Somente a preço de dinheiro nos é dado beber; a nossa lenha, devemos pagá-la.

5 Carregando o jugo ao pescoço, somos perseguidos, extenuamo-nos, não há trégua para nós!

6 Estendemos a mão ao Egito e à Assíria para obtermos o pão para comer.

7 Pecaram nossos pais, e já não existem, e sobre nós caíram os castigos de suas iniquidades.

8 Um povo de escravos domina sobre nós. Ninguém nos arrebata de suas mãos.

9 Se comemos o pão, é com perigo de nossa vida, por causa da espada que ataca no deserto.

10 Nossa pele esbraseou-se como ao forno, sob os ardores da fome.

11 Foram violadas as mulheres de Sião e as jovens nas cidades de Judá;

12 chefes foram executados pelas mãos dos inimigos que nenhum respeito tiveram pelos anciãos.

13 Jovens tiveram que girar a mó, e adolescentes vergaram sob o peso dos fardos de lenha.

14 Não se assentam mais às portas os anciãos, deixaram os jovens de dedilhar as cordas da lira.

15 Fugiu-nos a alegria dos corações; nossas danças se converteram em luto.

16 Caiu-nos da cabeça a coroa; desgraçados de nós, porque pecamos.

17 Nosso coração ficou amargurado, e nossos olhos toldaram-se de lágrimas,

18 porque o monte Sião foi assolado, e nele andam à solta os chacais.

19 Vós, porém, Senhor, sois eterno, e vosso trono subsistirá através dos tempos.

20 Por que persistir em esquecer-nos? Por que abandonar-nos para sempre?

21 Reconduzi-nos a vós, Senhor, e voltaremos. Fazei-nos reviver os dias de outrora.

22 A menos que nos tenhais abandonado, e que contra nós demasiadamente vos tenhais irritado.

1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut;

katso ja näe meidän häväistyksemme.

2 *5. Moos. 28:30Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille,

meidän talomme muukalaisille.

3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi,

meidän äitimme ovat kuin lesket.

4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla;

omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme;

kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille

saadaksemme leipää ravinnoksi.

7 *2. Moos. 20:5; Jer. 31:29; Hes. 18:2Meidän isämme ovat syntiä tehneet;

heitä ei enää ole.

Me kannamme heidän syntivelkaansa.

8 Orjat hallitsevat meitä;

ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme,

väistäen miekkaa erämaassa.

10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni

nälän poltteiden takia.

11 Naisia raiskataan Siionissa,

neitsyitä Juudan kaupungeissa.

12 *5. Moos. 28:50Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät,

vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä,

poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

14 Poissa ovat vanhukset porteista,

nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

15 *Job 30:31Poissa on ilo sydämistämme,

karkelomme on valitukseksi muuttunut.

16 *Job 19:9; Jer. 13:18; Hes. 21:26Pudonnut on päästämme kruunu.

Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi,

näitten tähden ovat silmämme pimenneet —

18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona,

jolla ketut juoksentelevat.

19 *Ps. 9:8; Ps. 29:10; Ps. 102:13; Ps. 145:13Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti,

sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi,

hylkäät meidät ikipäiviksi?

21 *Jer. 31:18Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme;

uudista meidän päivämme muinaiselleen.

22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt,

vihastunut meihin ylenmäärin?