Levítico 7

1 "Eis a lei do sacrifício de reparação; essa é uma coisa santíssima.

2 A vítima do sacrifício de reparação será imolada no lugar onde se imola o holocausto: e se derramará o seu sangue em toda a volta do altar.

3 Dela se oferecerá toda a gordura, a cauda, a gordura que envolve as entranhas,

4 os dois rins com a gordura que os recobre na região lombar e a pele que recobre o fígado, a qual será desprendida de junto dos rins.

5 O sacerdote as queimará sobre o altar, em sacrifício pelo fogo ao Senhor; esse é um sacrifício de reparação.

6 Todo varão entre os sacerdotes comerá dela em um lugar santo: essa é uma coisa santíssima.

7 O sacrifício de reparação será feito exa­tamente como o sacrifício pelo pecado. Será uma só lei para os dois. A vítima pertencerá ao sacerdote que faz a expiação.

8 O sacerdote que oferecer o holocausto por alguém terá a pele da vítima oferecida.

9 Toda oblação cozida no forno, na caçarola ou na assadeira será do sacerdote que a tiver oferecido.

10 Toda oblação amassada com óleo, ou seca, pertencerá aos filhos de Aarão, sem distinção.

11 Eis a lei do sacrifício pacífico que se oferece ao Senhor:

12 Se a oferta for em ação de graças, serão oferecidos com a vítima de ação de graças bolos sem fermento, amassados com óleo, bolachas sem fermento untadas de óleo e farinha frita em fôrma de bolos amassados com óleo.

13 Serão oferecidos também bolos fermentados com a oblação do sacrifício pacífico oferecido em ação de graças.

14 Será apresentado um pedaço de cada uma dessas ofertas em oblação reservada para o Senhor. Ela será para o sacerdote que tiver derramado o sangue da vítima pacífica.

15 A carne da vítima de ação de graças oferecida em sacrifício pacífico será comida no dia da oblação; não se deixará nada para o dia seguinte.

16 Se a vítima for oferecida por voto ou como oferta voluntária, deverá ser comida no dia da oblação. O que sobrar poderá ser comido no dia seguinte.

17 O que restar ainda da carne da vítima no terceiro dia deverá ser queimado.

18 Se alguém comer da carne de seu sacrifício pacífico no terceiro dia, esse sacri­fício não deverá ser aceito; ele não lhe será levado em conta; essa será uma coisa abominável, e quem dele tiver comido levará o peso de sua falta.

19 A carne que tiver tocado alguma coisa impura não deverá ser comida. Será queimada no fogo. Todo homem puro poderá comer da carne do sacrifício pacífico.

20 Mas aquele que a comer em estado de impureza será cortado do seu povo.

21 Quem tocar alguma coisa impura, imundície humana ou animal impuro, ou qualquer outro objeto abominável, e comer, em seguida, da carne do sacrifício pacífico pertencente ao Senhor, será cortado de seu povo."

22 O Senhor disse a Moisés:

23 "Dizes isto aos israelitas: Não comereis gordura de boi, de ovelha ou de cabra.

24 A gordura de um animal morto ou dilacerado por uma fera selvagem poderá servir a qualquer outro uso, mas não comereis dela.

25 Todo aquele que comer da gordura de animais oferecidos ao Senhor em sacrifícios feitos pelo fogo será cortado do seu povo.

26 Onde quer que habiteis, não comereis sangue, nem de ave, nem de animais.

27 Todo aquele que comer qualquer espécie de sangue será eliminado de seu povo".

28 O Senhor disse a Moisés: "Dize isto aos israelitas:

29 Aquele que oferecer ao Senhor uma vítima pacífica, levará ao Senhor a oferta tirada do dito sacrifício.

30 E trará em suas mãos o que deve ser oferecido pelo fogo ao Senhor: a gordura com o peito, para agitá-la como oferta dian­te do Senhor.

31 O sacerdote queimará a gordura no altar, e o peito será para Aarão e seus filhos.

32 Dareis também ao sacer­dote a coxa direita como oferta tomada dos vossos sacrifícios pacíficos.

33 Aquele dentre os filhos de Aarão que oferecer o sangue e a gordura dos sacrifícios pacíficos, esse terá como sua porção a coxa direita.

34 Eu tomei, com efeito, dos sacri­fícios pacíficos dos israelitas, o peito que se deve agitar diante de mim e a coxa que se deve pôr à parte, e os dou ao sacerdote Aarão e seus filhos, como direito perpétuo que têm sobre os israelitas.

35 Essa é a parte que tocará a Aarão e seus filhos, dentre os sacrifícios pelo fogo ao Senhor, a partir do dia em que forem apresentados como sacerdotes a serviço do Senhor.

36 Foi o que o Senhor ordenou aos israelitas que dessem aos sacer­dotes desde o dia de sua unção. É o direito perpétuo que têm para todos os seus descendentes".

37 Tal é a lei do holocausto, da oblação, do sacrifício pelo pecado, do sacrifício de reparação e de empossamento e do sacrifício pacífico.

38 O Senhor deu-a a Moisés no monte Sinai, no dia em que pres­creveu aos israelitas apresentarem suas ofertas ao Senhor, no deserto do Sinai.

Lisämääräyksiä vikauhria ja yhteysuhria koskeviin lakeihin. Kielletään syömästä verta ja uhriteuraan rasvaa. Pappien osuus uhreista.

1 "Ja tämä on laki vikauhrista. Se on korkeasti-pyhää. 2 Siinä paikassa, missä polttouhri teurastetaan, teurastettakoon myös vikauhri, ja sen veri vihmottakoon alttarille ympärinsä. 3 Ja kaikki sen rasva uhrattakoon, sekä rasvahäntä että sisälmyksiä peittävä rasva, 4 ja molemmat munuaiset ynnä niiden päällä lantiolihaksissa oleva rasva ja maksanlisäke, joka on irroitettava munuaisten luota. 5 Ja pappi polttakoon ne alttarilla uhrina Herralle; se on vikauhri. 6 Jokainen miehenpuoli papeista saakoon sitä syödä. Se syötäköön pyhässä paikassa; se on korkeasti-pyhää. 7 Mitä on säädetty syntiuhrista, koskee vikauhriakin; laki on sama molemmista. Se olkoon sen papin oma, joka sillä sovituksen toimittaa. 8 Ja pappi, joka toimittaa jonkun puolesta polttouhrin, saakoon uhraamansa polttouhriteuraan nahan. 9 Ja jokainen ruokauhri, joka paistetaan uunissa, ja jokainen pannussa tai leivinlevyllä valmistettu, olkoon sen papin oma, joka uhrin toimittaa. 10 Mutta jokainen muu ruokauhri, olipa siihen sekoitettu öljyä tai olipa se kuiva, olkoon kaikkien Aaronin poikien oma, yhden niinkuin toisenkin.

11 *3. Moos. 3:1Ja tämä on laki yhteysuhrista, joka Herralle tuodaan: 12 Jos joku tuo sen kiitokseksi, niin tuokoon kiitosuhriteuraan lisäksi öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja, öljyllä voideltuja happamattomia ohukaisia ja sekoitettuja lestyjä jauhoja öljyyn leivottuina kakkuina. 13 Hapatetusta taikinasta leivottujen kakkujen ohella hän tuokoon tämän uhrilahjansa kiitosuhrina uhratun yhteysuhriteuraan lisäksi. 14 Ja hän tuokoon siitä yhden kutakin uhrilahja-lajia anniksi Herralle; se olkoon sen papin oma, joka vihmoo yhteysuhrin veren. 15 Ja kiitosuhrina uhratun yhteysuhriteuraan liha syötäköön sinä päivänä, jona se on uhrattu, älköönkä mitään siitä jätettäkö seuraavaan aamuun. 16 Mutta jos uhrilahjana tuotu teuras on lupausuhri tai vapaaehtoinen uhri, syötäköön se sinä päivänä, jona se on tuotu; jos kuitenkin jotakin siitä jää tähteeksi, saatakoon se syödä seuraavana päivänä. 17 Mutta mitä uhrilihasta on tähteenä kolmantena päivänä, se poltettakoon tulessa. 18 Jos yhteysuhriteuraan lihaa syödään kolmantena päivänä, ei se ole otollinen eikä sitä lueta tuojan hyväksi, vaan se on saastaista; jokainen, joka sitä syö, joutuu syynalaiseksi. 19 Sitä lihaa, joka on sattunut saastaiseen, mihin tahansa, älköön syötäkö, vaan se poltettakoon tulessa; muuten saakoon jokainen, joka on puhdas, syödä yhteysuhriteuraan lihaa. 20 Mutta jokainen, joka saastaisena ollessaan syö yhteysuhriteuraan lihaa, joka on Herran oma, hävitettäköön kansastansa. 21 *3. Moos. 11:1Jos joku koskee johonkin saastaiseen, mihin tahansa, joko ihmisen saastaan tahi saastaiseen karjaeläimeen tai mihin inhottavaan saastaan tahansa, ja syö yhteysuhriteuraan lihaa, joka on Herran oma, hänet hävitettäköön kansastansa."

22 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 23 "Puhu israelilaisille ja sano: Älkää syökö mitään härän, lampaan tai vuohen rasvaa. 24 *3. Moos. 22:8Itsestään kuolleen tai kuoliaaksi raadellun eläimen rasva käytettäköön kaikkinaisiin tarpeisiin; mutta älkää sitä syökö. 25 Sillä jokainen, joka syö sen eläimen rasvaa, josta tuodaan Herralle uhri, hävitettäköön kansastansa. 26 *3. Moos. 3:17; 3. Moos. 17:10; 3. Moos. 19:26; 5. Moos. 12:16,23; 5. Moos. 15:23; Ap. t. 15:20; 3. Moos. 17:14Älkää myöskään, missä asuttekin, syökö mitään verta, ei lintujen eikä karjaeläinten. 27 Jokainen, joka syö verta, minkälaista hyvänsä, hävitettäköön kansastansa."

28 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 29 "Puhu israelilaisille ja sano: Joka tuo Herralle yhteysuhrinsa, tuokoon Herralle uhrilahjan tästä yhteysuhristaan. 30 Omin käsin hän tuokoon Herran uhrit; tuokoon rasvan ynnä rintalihan, ja toimitettakoon niiden heilutus Herran edessä. 31 Ja pappi polttakoon rasvan alttarilla, mutta rintaliha olkoon Aaronin ja hänen poikiensa oma. 32 Ja oikea reisi antakaa papille anniksi yhteysuhriteuraistanne. 33 Se Aaronin pojista, joka uhraa yhteysuhrin veren ja rasvan, saakoon oikean reiden osaksensa. 34 *2. Moos. 29:27Sillä minä olen ottanut heilutus-rintalihan ja anniksi annetun reiden israelilaisilta heidän yhteysuhriteuraistansa ja antanut ne pappi Aaronille ja hänen pojillensa ikuiseksi osuudeksi israelilaisilta."

35 Tämä on Aaronin ja hänen poikiensa osa Herran uhreista, joka heille määrättiin sinä päivänä, jona hän toi heidät pappeina palvelemaan Herraa; 36 sen osan Herra käski sinä päivänä, jona hän heidät voiteli, israelilaisten antaa heille ikuiseksi osuudeksi sukupolvesta sukupolveen. 37 Tämä on se laki polttouhrista, ruokauhrista, syntiuhrista, vikauhrista, vihkiäisuhrista ja yhteysuhrista, 38 jonka lain Herra antoi Moosekselle Siinain vuorella sinä päivänä, jona hän antoi israelilaisille käskyn tuoda uhrilahjansa Herralle Siinain erämaassa.