Mateus 22

1 Jesus tornou a falar-lhes por meio de parábolas:

2 "O Reino dos Céus é comparado a um rei que celebrava as bodas de seu filho.

3 Enviou seus servos para chamar os convidados, mas eles não quiseram vir.

4 Enviou outros ainda, dizendo-lhes: Dizei aos convidados que já está preparado o meu banquete; meus bois e meus animais cevados estão mortos, tudo está preparado. Vinde às bodas!

5 Mas, sem se importarem com aquele convite, foram-se, um a seu campo e outro para seu negócio.

6 Outros lançaram mãos de seus servos, insultaram-nos e os mataram.

7 O rei soube e indignou-se em extremo. Enviou suas tropas, matou aqueles assassinos e incendiou-lhes a cidade.

8 Disse depois a seus servos: O festim está pronto, mas os convidados não foram dignos.

9 Ide às encruzilhadas e convidai para as bodas todos quantos achardes.

10 Espalharam-se eles pelos caminhos e reuniram todos quantos acharam, maus e bons, de modo que a sala do banquete ficou repleta de convidados.

11 O rei entrou para vê-los e viu ali um homem que não trazia a veste nupcial.

12 Perguntou-lhe: Meu amigo, como entraste aqui, sem a veste nupcial? O homem não proferiu palavra alguma.

13 Disse, então, o rei aos servos: Amarrai-lhe os pés e as mãos e lançai-o nas trevas exteriores. Ali haverá choro e ranger de dentes.

14 Porque muitos são os chamados, e poucos os escolhidos".

15 Reuniram-se então os fariseus para deliberar entre si sobre a maneira de surpreender Jesus nas suas próprias palavras.

16 Enviaram seus discípulos com os herodianos, que lhe disseram: "Mestre, sabemos que és verdadeiro e ensinas o caminho de Deus em toda a verdade, sem te preocupares com ninguém, porque não olhas para a aparência dos homens.

17 Dize-nos, pois, o que te parece: É permitido ou não pagar o imposto a César?".

18 Jesus, percebendo a sua malícia, respondeu: "Por que me tentais, hipócritas?

19 Mostrai-me a moeda com que se paga o imposto!". Apresentaram-lhe um denário.

20 Perguntou Jesus: "De quem é esta imagem e esta inscrição?".

21 "De César" – responderam-lhe. Disse-lhes então Jesus: "Dai, pois, a César o que é de César e a Deus o que é de Deus".

22 Esta resposta encheu-os de admiração e, deixando-o, retiraram-se.

23 Naquele mesmo dia, os saduceus, que negavam a ressurreição, interrogaram-no:

24 "Mestre, Moisés disse: Se um homem morrer sem filhos, seu irmão case-se com a sua viúva e dê-lhe assim uma posteridade (Dt 25,5).

25 Ora, havia entre nós sete irmãos. O primeiro casou-se e morreu. Como não tinha filhos, deixou sua mulher ao seu irmão.

26 O mesmo sucedeu ao segundo, depois ao terceiro, até o sétimo.

27 Por sua vez, depois deles todos, morreu também a mulher.

28 Na ressurreição, de qual dos sete será a mulher, uma vez que todos a tiveram?".

29 Respondeu-lhes Jesus: "Errais, não compreendendo as Escrituras nem o poder de Deus.

30 Na ressurreição, os homens não terão mulheres nem as mulheres, maridos; mas serão como os anjos de Deus no céu.

31 Quanto à ressurreição dos mortos, não lestes o que Deus vos disse:

32 Eu sou o Deus de Abraão, o Deus de Isaac e o Deus de Jacó (Ex 3,6)? Ora, ele não é Deus dos mortos, mas Deus dos vivos".

33 E, ouvindo essa doutrina, as turbas se enchiam de grande admiração.

34 Sabendo os fariseus que Jesus reduzira ao silêncio os saduceus, reuniram-se

35 e um deles, doutor da Lei, fez-lhe esta pergunta para pô-lo à prova:

36 "Mestre, qual é o maior mandamento da Lei?".

37 Respondeu Jesus: "Amarás o Senhor, teu Deus, de todo o teu o coração, de toda a tua alma e de todo o teu espírito (Dt 6,5).

38 Esse é o maior e o primeiro mandamento.

39 E o segundo, semelhante a este, é: Amarás teu próximo como a ti mesmo (Lv 19,18).

40 Nesses dois mandamentos se resumem toda a Lei e os Profetas".

41 Como os fariseus se agrupassem, Jesus interrogou-os:

42 "Que pensais vós de Cristo? De quem é filho?". Responderam: "De Davi!".

43 "Como então, prosseguiu Jesus, Davi, falando sob inspiração do Espírito, chama-o Senhor, dizendo:

44 O Senhor disse a meu Senhor: Senta-te à minha direita, até que eu ponha teus inimigos por escabelo dos teus pés (Sl 109,1)?

45 Se, pois, Davi o chama Senhor, como é ele seu filho?"

46 Ninguém pôde responder-lhe nada. E, depois daquele dia, ninguém mais ousou interrogá-lo.

Jeesus puhuu vertauksen kuninkaan pojan häistä 1-14, vastaa fariseusten kysymykseen veronmaksusta 15-22, saddukeusten kysymykseen ylösnousemuksesta 23-33 sekä lainoppineen kysymykseen lain suurimmasta käskystä 34-40 ja kysyy fariseuksilta, kenen poika Kristus on 41-46.

1 Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: 2 *Jes. 25:6; Luuk. 14:16-24; Ilm. 19:7,9"Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. 3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. 4 *Sananl. 9:1-2Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'. 5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; 6 *Matt. 21:35ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat. 7 *Matt. 24:2; Luuk. 19:27Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. 8 *Ap. t. 13:46Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. 9 *Matt. 13:47; Matt. 21:43Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.' 10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. 11 *2. Kun. 10:22; Ef. 4:24; Kol. 3:10,12; Ilm. 3:4-5; Ilm. 16:15; Ilm. 19:8Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. 12 Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi. 13 *Matt. 8:12; Matt. 13:41-42; Matt. 24:51; Matt. 25:30Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

15 Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi. 16 *Ilm. 15:3Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön. 17 Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?" 18 Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut? 19 Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin. 20 Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" 21 *Room. 13:7He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". 22 Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.

23 *Ap. t. 23:8Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä 24 *5. Moos. 25:5sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'. 25 Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen. 26 Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän. 27 Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. 28 Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut." 29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. 30 Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. 31 Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: 32 *2. Moos. 3:6,16; Ap. t. 7:32; Hebr. 11:16'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien." 33 *Matt. 7:28Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.

34 Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; 35 ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: 36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" 37 *5. Moos. 6:5; Luuk. 10:27Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. 38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39 *3. Moos. 19:18; Matt. 19:19; Room. 13:9; Gal. 5:14; 1. Tim. 1:5; Jaak. 2:8Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. 40 *Matt. 7:12Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

41 Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä 42 sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin". 43 Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:

44 *Ps. 110:1; Matt. 26:64; Ap. t. 2:34; 1. Kor. 15:25; Hebr. 1:13; Hebr. 10:12-13'Herra sanoi minun Herralleni:

Istu minun oikealle puolelleni,

kunnes minä panen sinun vihollisesi

sinun jalkojesi alle'.

45 Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?" 46 Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.