Números 32

1 Os filhos de Rúben e os filhos de Gad tinham rebanhos em grande quantidade; e, vendo que a terra de Jazer e a terra de Galaad eram próprias para a criação dos animais,

2 vieram procurar Moisés, o sacerdote Eleazar e os chefes da assembleia, dizendo:

3 "Atarot, Dibon, Jazer, Nemra, Hesebon, Eleale, Sa­bam, Nebo e Beon,

4 terras que o Senhor feriu diante dos filhos de Israel, são uma terra própria para o pasto dos rebanhos; e teus servos têm muitos animais".

5 E ajuntaram: "Se achamos graça diante de ti, seja dada essa terra em possessão aos teus servos, para que não tenhamos de atravessar o Jordão".

6 Moisés respondeu-lhes: "Irão os vossos irmãos à guerra, e vós vos quedareis tranquilamente aqui?

7 Por que quereis desanimar os filhos de Israel, para que não entrem na terra que lhes deu o Senhor?

8 Foi justamente isso que fizeram os vossos pais quando os enviei de Cades Barne para explorar a terra:

9 foram até o vale de Escol, viram a terra, e depois tiraram aos israelitas o desejo de entrar na terra que o Senhor lhes tinha dado.

10 Por isso, naquele dia a cólera do Senhor se inflamou de tal modo que ele fez este juramento:

11 Os homens que subiram do Egito, da idade de vinte anos para cima, não verão jamais a terra que jurei dar a Abraão, a Isaac e a Jacó, porque não me seguiram com fidelidade,

12 exceto somente Caleb, filho de Jefoné, o cenezeu, e Josué, filho de Nun, que obedeceram sempre ao Senhor.

13 E o Senhor, irado contra Israel, fê-lo errar pelo deserto durante quarenta anos, até que se extinguisse toda a geração que tinha feito o mal aos olhos do Senhor.

14 E agora, eis que tomais a sucessão de vossos pais, raça de pecadores, para aumentar ainda mais a cólera do Senhor contra Israel.

15 Se lhe recusais obedecer, ele continuará a vos deixar no deserto, e sereis a causa da ruína de todo o povo".

16 Mas eles, aproximando-se, disseram a Moisés: "Faremos aqui currais para os nossos rebanhos e construiremos cidades para os nossos filhos.

17 Nós, porém, nos equiparemos para marchar sem demora diante dos israelitas, até os introduzirmos na terra que lhes cabe, enquanto nossos filhos ficarão nas cidades fortes, ao abrigo dos habitantes da terra.

18 Não voltaremos às nossas casas antes que os israelitas tenham tomado posse cada um de sua porção.

19 Nada queremos do lado de lá do Jordão, junto deles, pois que já temos a nossa porção deste lado, ao oriente".

20 Moisés disse-lhes: "Se fizerdes isso, e vos equipardes para combater diante do Senhor,

21 se todo homem apto para a guerra entre vós passar armado o Jordão diante do Senhor, até que o Senhor expulse seus inimigos,

22 e só voltardes para as vossas casas quando a terra estiver submetida dian­te do Senhor, então sereis irrepreensíveis aos olhos do Senhor e aos olhos de Israel, e possuireis esta terra que desejais diante do Senhor.

23 Mas se procederdes de outra forma, pecareis diante do Senhor; e sabeis que o vosso pecado cairá sobre vós.

24 Construí, pois, cidades para os vossos filhos e fazei currais para os vossos rebanhos, mas cumpri vossa promessa".

25 Os filhos de Gad e os filhos de Rúben responderam a Moisés: "Teus servos farão o que o meu senhor ordenar.

26 Nossos filhos, nossas mulheres, nossos rebanhos e nossos animais ficarão nas cidades de Galaad;

27 e teus servos equipados para a guerra marcharão ao combate diante do Senhor, segundo a ordem do meu senhor".

28 Então Moisés deu ordens a respeito deles ao sacerdote Eleazar, a Josué, filho de Nun, e aos chefes das famílias das tribos de Israel.

29 Disse ele: "Se os filhos de Gad e os filhos de Rúben passarem convosco o Jordão equipados para o combate diante do Senhor, e a terra vos for sujeita, lhes deixareis em possessão a terra de Galaad.

30 Mas, se não passarem armados convosco, deverão estabelecer-se no meio de vós, na terra de Canaã".

31 Os filhos de Gad e os filhos de Rúben replicaram: "Faremos o que o Senhor disse aos teus servos.

32 Iremos armados diante do Senhor para a terra de Canaã, e nossa parte de terra será deste lado do Jordão".

33 Então Moisés deu aos filhos de Gad, aos filhos de Rúben e à meia tribo de Ma­nas­sés, filho de José, o reino de Seon, rei dos amorreus, e o de Og, rei de Basã: a ter­ra, com suas cidades e seus distritos, e as cidades da terra circunvizinha.

34 Os filhos de Gad construíram Dibon, Atarot, Aroer,

35 Atrot-Sofã, Jazer, Jegbaa,

36 Bet-Nemra e Bet-Arã, cidades fortes, e fizeram currais para os rebanhos.

37 Os filhos de Rúben construíram Hesebon, Eleale, Cariataim,

38 Nebo e Baal-Meon, mudando-lhes os nomes, e Sábama; e deram nomes às cidades que edificaram.

39 Os filhos de Maquir, filho de Manas­sés, foram a Galaad e tomaram-na em possessão, depois de terem expulsado os amorreus que ali habitavam.

40 Moisés deu Galaad a Maquir, filho de Manassés, o qual se estabeleceu ali.

41 Jair, filho de Manassés, foi e ocupou suas aldeias, às quais deu o nome de aldeias de Jair.

42 Nob marchou contra Canat, e apoderou-se dela, bem como das aldeias dependentes, dando-lhe em seguida o nome de Nob, seu próprio nome.

Ruubenin ja Gaadin sukukunnat sekä toinen puoli Manassen sukukuntaa saavat asettua Jordanin itäpuolelle.

1 Mutta ruubenilaisilla ja gaadilaisilla oli paljon, ylen runsaasti, karjaa. Kun he nyt katselivat Jaeserin maata ja Gileadin maata, niin he huomasivat, että seutu oli karjanhoitoon sopiva. 2 Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset tulivat ja puhuivat Moosekselle ja pappi Eleasarille ja seurakunnan päämiehille sanoen: 3 "Atarot, Diibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Elale, Sebam, Nebo ja Beon, 4 tämä maa, jonka Herra on vallannut Israelin seurakunnalle, on karjanhoitoon sopivaa maata, ja sinun palvelijoillasi on karjaa". 5 Ja he sanoivat vielä: "Jos olemme saaneet armon sinun silmiesi edessä, niin annettakoon tämä maa palvelijoillesi omaksi, äläkä vie meitä Jordanin yli". 6 Mutta Mooses vastasi gaadilaisille ja ruubenilaisille: "Onko teidän veljienne lähdettävä sotaan, ja te jäisitte tänne? 7 Miksi viette israelilaisilta halun mennä siihen maahan, jonka Herra on heille antanut? 8 Niin teidän isännekin tekivät, kun minä lähetin heidät Kaades-Barneasta katselemaan sitä maata. 9 *4. Moos. 13:3,24Kun he olivat saapuneet Rypälelaaksoon asti ja katselleet sitä maata, veivät he israelilaisilta halun lähteä siihen maahan, jonka Herra oli heille antanut. 10 *4. Moos. 14:29; 4. Moos. 26:65; 5. Moos. 1:34Ja sinä päivänä syttyi Herran viha, ja hän vannoi sanoen: 11 'Ne miehet, jotka lähtivät Egyptistä, kaksikymmenvuotiset ja sitä vanhemmat, eivät saa nähdä sitä maata, jonka minä vannoen lupasin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sillä he eivät ole minua uskollisesti seuranneet, 12 paitsi Kaaleb, kenissiläisen Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika; sillä nämä ovat uskollisesti seuranneet Herraa'. 13 Ja Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidän harhailla erämaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes koko se sukupolvi hävisi, joka oli tehnyt sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. 14 Mutta katso, te olette nyt astuneet isienne sijaan, te syntisten sikiöt, lisätäksenne vielä Herran vihan kiivautta Israelia kohtaan. 15 Jos te nyt käännytte pois hänestä, niin hän jättää kansan vielä kauemmaksi aikaa tähän erämaahan, ja niin te tuotatte tuhon kaikelle tälle kansalle."

16 Niin he lähestyivät häntä ja sanoivat: "Karjatarhoja me vain rakentaisimme tänne laumoillemme ja kaupunkeja vaimojamme ja lapsiamme varten, 17 mutta itse me varustautuisimme ja rientäisimme israelilaisten etunenässä, kunnes saisimme viedyksi heidät määräpaikkoihinsa, mutta meidän vaimomme ja lapsemme asuisivat sillä aikaa varustetuissa kaupungeissa maan asukkailta rauhassa. 18 Emme me palaisi kotiimme, ennenkuin israelilaiset ovat saaneet haltuunsa kukin perintöosansa, 19 sillä me emme tahdo perintöosaa heidän kanssansa tuolta puolen Jordanin emmekä kauempaa, vaan meidän perintöosamme on joutunut meille tältä puolelta Jordanin, itään päin." 20 Niin Mooses vastasi heille: "Jos näin teette, jos Herran edessä varustaudutte sotaan 21 ja teistä jokainen, sotaan varustettuna, menee Jordanin yli Herran edessä niin pitkäksi aikaa, kunnes on karkoittanut vihollisensa edestään, 22 ja te palaatte vasta senjälkeen, kuin se maa on tehty alamaiseksi Herralle, niin te olette vastuusta vapaat Herran ja Israelin edessä, ja tämä maa tulee teidän omaksenne Herran edessä. 23 Mutta jos ette näin tee, niin katso, te rikotte Herraa vastaan ja saatte tuntea syntinne palkan, joka kohtaa teitä. 24 Rakentakaa siis itsellenne kaupunkeja vaimojanne ja lapsianne varten ja tarhoja karjallenne ja tehkää se, mitä suunne on sanonut." 25 Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat Moosekselle sanoen: "Sinun palvelijasi tekevät, niinkuin herramme käskee. 26 Lapsemme, vaimomme, laumamme ja kaikki juhtamme jääkööt tänne Gileadin kaupunkeihin, 27 mutta sinun palvelijasi lähtevät, jokainen sotaan varustettuna, sinne taisteluun Herran edessä, niinkuin herramme sanoi."

28 Niin Mooses antoi heistä käskyn pappi Eleasarille ja Joosualle, Nuunin pojalle, ja Israelin sukukuntien perhekuntain päämiehille, 29 ja Mooses sanoi heille: "Jos gaadilaiset ja ruubenilaiset teidän kanssanne lähtevät Jordanin yli, jokainen varustettuna taisteluun Herran edessä, ja se maa tulee teille alamaiseksi, niin antakaa heille Gileadin maa omaksi. 30 Mutta jolleivät he varustaudu ja lähde teidän kanssanne sinne, niin asettukoot teidän keskuuteenne Kanaanin maahan." 31 Silloin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat sanoen: "Mitä Herra on puhunut sinun palvelijoillesi, sen me teemme. 32 Me lähdemme varustettuina Herran edessä Kanaanin maahan, että saisimme omaksemme perintöosan tällä puolella Jordanin."

33 *5. Moos. 3:12; Joos. 13:8; Joos. 22:4Ja Mooses antoi heille, gaadilaisille ja ruubenilaisille sekä toiselle puolelle Manassen, Joosefin pojan, sukukuntaa, amorilaisten kuninkaan Siihonin valtakunnan ja Baasanin kuninkaan Oogin valtakunnan, maan ja sen kaupungit alueinensa, sen maan kaupungit yltympäri. 34 Ja gaadilaiset rakensivat Diibonin, Atarotin, Aroerin, 35 Atrot-Soofanin, Jaeserin, Jogbehan, 36 Beet-Nimran ja Beet-Haaranin varustetuiksi kaupungeiksi sekä karjatarhoja. 37 Ja ruubenilaiset rakensivat Hesbonin, Elalen ja Kirjataimin, 38 Nebon ja Baal-Meonin, joiden nimet muutettiin, sekä Sibman. Ja he panivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat. 39 *1. Moos. 50:23Mutta Maakir, Manassen poika, lähti Gileadiin ja valloitti sen ja karkoitti amorilaiset, jotka asuivat siellä. 40 Ja Mooses antoi Gileadin Maakirille, Manassen pojalle, ja hän asettui sinne. 41 *Tuom. 10:3; 1. Aik. 2:21Ja Jaair, Manassen poika, meni ja valloitti heidän leirikylänsä ja kutsui ne Jaairin leirikyliksi. 42 Ja Noobah meni ja valloitti Kenatin ynnä sen alueella olevat kylät ja kutsui sen, nimensä mukaan, Noobahiksi.