1 我要为我所爱的唱歌， 这歌是关于他的葡萄园： 我所爱的人有一个葡萄园， 在肥美的山冈上。 2 他把园子周围的泥土挖松了， 捡去石头， 栽种了上好的葡萄树； 在园中建造了一座守望楼， 又凿了一个榨酒池。他期望结出好葡萄， 却结出野葡萄。 3 耶路撒冷的居民和犹大人哪！ 现在请你们在我与我的葡萄园之间断定是非吧！ 4 我为我的葡萄园所作的以外， 还有什么要作的呢？我期望它结出好葡萄， 它为什么倒结出野葡萄呢？ 5 现在我告诉你们， 我要怎样处理我的葡萄园： 我要把它的篱笆撤去， 使它被吞灭； 我要把它的围墙拆毁， 使它被践踏。 6 我要使它荒废， 不再修剪， 也不再耕耘， 荆棘和蒺藜却要长起来； 我也要吩咐云不再降雨在园子上。 7 因为万军之耶和华的葡萄园就是以色列家， 他喜悦的树就是犹大人； 他期望的是公平， 但看到的只是流血的事； 他期望的是公义， 听到的只是哀叫声。 8 那些使房屋连接房屋， 使田地连接田地， 以致不留余地的人， 有祸了！ 你们只可以独居在境内。 9 我听闻万军之耶和华说： "必有许多房屋变成荒凉， 甚至那些又大又美的房屋也没有人居住。 10 十公顷葡萄园只出二十二公升酒； 二百二十公升谷种只结二十二公升粮食。" 11 那些清早起来， 追求浓酒， 留连到晚上， 以致因酒发烧的人， 有祸了！ 12 在他们的筵席上， 有琴、瑟、手鼓、笛和酒， 但他们不理耶和华的作为， 也不留心他手所作的。 13 所以我的人民因无知被掳去； 他们的尊贵人十分饥饿； 他们的群众极其干渴。 14 故此， 阴间扩张它的咽喉， 张大它的口， 没有限量； 耶路撒冷城的荣耀、群众、喧嚷的人和在城中作乐的人， 都要下到阴间。 15 卑贱人俯首， 尊贵人降卑， 眼目高傲的也降卑。 16 唯独万军之耶和华， 因公平被高举； 至圣的 神， 因公义显为圣。 17 那时羊羔必来吃草， 像在自己的草场一样； 富裕者的荒场被寄居者随意吃用。 18 那些人虚假的绳索牵引罪孽， 又像用车绳拉罪恶的人， 有祸了！ 19 他们说： "愿他赶快、迅速地成就他的作为， 给我们看看！ 愿以色列的圣者所计划的临近！ 愿它来到， 好让我们知道！ " 20 那些称恶为善， 称善为恶， 以暗为光， 以光为暗， 以苦为甜， 以甜为苦的人， 有祸了！ 21 那些自以为有智慧， 自视为聪明的人， 有祸了！ 22 那些勇于喝酒， 又精于调和浓酒的人， 有祸了！ 23 他们因受了贿赂， 就称恶人为义； 却把义人的权益夺去。 24 因此， 火舌怎样吞灭碎秸， 干草怎样落在火焰之中， 照样， 他们的根必像腐朽之物， 他们的花必像尘土飞扬； 因为他们弃绝万军之耶和华的训诲， 藐视以色列圣者的话。 25 所以耶和华的怒气向他的子民发作， 他伸出手来击打他们， 群山都震动， 他们的尸体在街上好像粪土， 虽然这样， 他的怒气还未转消， 他的手仍然伸出。 26 他必竖立旗帜， 招一国的人从远方而来， 发出哨声把他们从地极召来； 看！ 他们必急速快奔而来。 27 他们当中没有疲倦的， 没有绊倒的， 没有打盹的， 也没有睡觉的； 他们的腰带没有放松， 鞋带也没有折断。 28 他们的箭锐利， 所有的弓都上了弦； 他们的马蹄看来像火石， 车辆似旋风。 29 他们的吼叫像母狮， 他们的咆哮如幼狮； 他们咆哮， 攫取猎物， 把它叼去， 无人援救。 30 到那日， 他们要向以色列人咆哮， 像海浪的澎湃声一样； 人若望着这地， 就只见黑暗与灾难； 光在云中也成了黑暗。

1 Ystävästäni minä tahdon laulaa, laulun rakkaasta ystävästäni ja hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha hedelmällisellä rinnemaalla.2 Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä, hän rakensi sen keskelle vartiotornin ja louhi kallioon viinikuurnan. Hän odotti makeiden rypäleiden satoa, mutta tarha kasvoi villimarjoja.3 Ja nyt, Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia!4 Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni? Mitä jäi tekemättä? Minä odotin siltä rypäleitä, miksi se kasvoi villimarjoja?5 Nyt kerron teille, mitä teen viinitarhalleni. Minä revin aidan sen ympäriltä, ja se jää eläinten laitumeksi, minä hajotan sen muurin, ja se jää kaikkien tallattavaksi.6 Minä jätän tarhani hylkymaaksi. Sitä ei enää kitketä, ei karsita, siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa. Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta.7 Herran Sebaotin viinitarha on Israelin kansa ja Juudan heimo se köynnös, josta hän iloitsi. Hän odotti oikeuden valtaa, mutta kaikki oli mielivaltaa, hän tahtoi vanhurskasta hallitusta, mutta kuuli vain katkeraa valitusta.8 Voi niitä, jotka liittävät talon taloon ja yhdistävät pellon peltoon, kunnes koko maa on yksin heidän eikä kukaan muu mahdu elämään siellä.9 Omin korvin olen kuullut Herran Sebaotin sanan: -- Näette vielä, että autius saapuu moneen taloon, suuret ja kauniit tilat jäävät asujaa vaille.10 Kymmenen auranalan tarha tuottaa vain yhden tynnyrin viiniä, ja kymmenen mittaa siementä antaa vain yhden mitan satoa.11 Voi niitä, jotka jo ani varhain lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa, niitä, jotka viinistä hehkuvina valvovat yömyöhään!12 Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut, viini virtaa heidän pidoissaan. Herran tekoja he eivät huomaa, eivät näe hänen kättensä töitä.13 Sen tähden minun kansani viedään pois maastaan, ennen kuin kukaan arvaakaan. Sen ylhäiset kuolevat nälkään ja köyhä kansa nääntyy janoon.14 Ja niin tuoni on levittänyt kitansa ja avannut kurkkunsa ammolleen. Sinne uppoavat niin ylhäiset kuin alhaiset, remuava joukko ja juhlien humu.15 Ihminen joutuu nöyrtymään, miehen on pakko kumartua, ja ylpeät silmät painuvat maahan.16 Mutta Herra Sebaot on ylhäinen, hän jakaa oikeutta, pyhän Jumalan pyhyys näkyy hänen oikeista tuomioistaan.17 Silloin karitsat kulkevat raunioilla kuin laitumillaan ja teuraslampaat kiertelevät ruokaansa hakien.18 Voi niitä, jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan, jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita.20 Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi.21 Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita!22 Voi niitä, jotka ovat sankareita viiniruukun ääressä, niitä, jotka ovat väkeviä juomien sekoittajina!23 Lahjuksesta he julistavat syyllisen syyttömäksi. Siltä, joka on oikeassa, he ottavat oikeuden.24 Sen tähden: niin kuin tulen kieli syö sängen, niin kuin kuiva ruoho häipyy liekkiin, niin lahoavat heidän juurensa ja heidän kukkansa hajoavat tomuna ilmaan. He ovat hylänneet Herran Sebaotin käskyt ja halveksineet Israelin Pyhän sanaa.25 Niin Herra antaa vihansa leimahtaa kansansa yllä, hän kohottaa kätensä ja lyö. Vuoret järähtelevät, ja kaduilla viruu ruumiita kuin jätteitä tunkiolla. Vieläkään ei väistynyt Herran viha, hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.26 Herra kohottaa merkkiviirin kaukaiselle kansalle, maan ääriin hän viheltää sen sotureille kutsun, ja nopeasti he rientävät sieltä.27 Siinä joukossa ei kukaan väsy eikä horju, kukaan heistä ei nuku eikä torku. Heidän vyönsä ei uumilta irtoa, eikä kenenkään kengästä katkea hihna.28 Heidän nuolensa ovat teroitetut ja kaikki jousensa jännitetyt, hevosten kaviot iskevät tulta kuin pii ja vaunujen pyörät jyrisevät kuin myrsky.29 He ärjyvät kuin jalopeurat, heidän äänensä on kuin nuoren leijonan, joka karjahtaen sieppaa saaliin ja raahaa sen mukanaan kenenkään uskaltamatta asettua tielle.30 Sinä päivänä se kaukainen kansa ärjyen uhkaa tätä maata, kohisten kuin meri. Mihin katseesi luotkin, vain pimeyttä ja ahdistusta. Valo on kadonnut synkkiin pilviin.