1 Let us therefore fear, lest, a promise being left of entering into his rest, any one of you might seem to have failed {of it}.

2 For indeed we have had glad tidings presented to us, even as they also; but the word of the report did not profit *them*, not being mixed with faith in those who heard.

3 For we enter into the rest who have believed; as he said, As I have sworn in my wrath, If they shall enter into my rest; although the works had been completed from {the} foundation of {the} world.

4 For he has said somewhere of the seventh {day} thus, And God rested on the seventh day from all his works:

5 and in this again, If they shall enter into my rest.

6 Seeing therefore it remains that some enter into it, and those who first received the glad tidings did not enter in on account of not hearkening to the word,

7 again he determines a certain day, saying, in David, 'To-day,' after so long a time; (according as it has been said before), To-day, if ye will hear his voice, harden not your hearts.

8 For if Jesus had brought them into rest, he would not have spoken afterwards about another day.

9 There remains then a sabbatism to the people of God.

10 For he that has entered into his rest, he also has rested from his works, as God did from his own.

11 Let us therefore use diligence to enter into that rest, that no one may fall after the same example of not hearkening to the word.

12 For the word of God {is} living and operative, and sharper than any two-edged sword, and penetrating to {the} division of soul and spirit, both of joints and marrow, and a discerner of the thoughts and intents of {the} heart.

13 And there is not a creature unapparent before him; but all things {are} naked and laid bare to his eyes, with whom we have to do.

14 Having therefore a great high priest who has passed through the heavens, Jesus the Son of God, let us hold fast the confession.

15 For we have not a high priest not able to sympathise with our infirmities, but tempted in all things in like manner, sin apart.

16 Let us approach therefore with boldness to the throne of grace, that we may receive mercy, and find grace for seasonable help.

1 Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.

2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,

8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.

9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.

10 Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.

11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.

12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.