1 Lo, mine eye hath seen all {this}, mine ear hath heard and understood it.

2 What ye know, I know also: I am not inferior to you.

3 But I will speak to the Almighty, and will find pleasure in reasoning with *God;

4 For ye indeed are forgers of lies, ye are all physicians of no value.

5 Oh that ye would be altogether silent! and it would be your wisdom.

6 Hear now my defence, and hearken to the pleadings of my lips.

7 Will ye speak unrighteously for *God? and for him speak deceit?

8 Will ye accept his person? will ye contend for *God?

9 Will it be well if he should search you out? or as one mocketh at a man, will ye mock at him?

10 He will certainly reprove you, if ye do secretly accept persons.

11 Shall not his excellency terrify you? and his dread fall upon you?

12 Your memorable sayings are proverbs of ashes, your bulwarks are bulwarks of mire.

13 Hold your peace from me, and I will speak, and let come on me what {will}!

14 Wherefore should I take my flesh in my teeth, and put my life in my hand?

15 Behold, if he slay me, yet would I trust in him; but I will defend mine own ways before him.

16 This also shall be my salvation, that a profane man shall not come before his face.

17 Hear attentively my speech and my declaration with your ears.

18 Behold now, I have ordered the cause; I know that I shall be justified.

19 Who is he that contendeth with me? For if I were silent now, I should expire.

20 Only do not two things unto me; then will I not hide myself from thee.

21 Withdraw thy hand far from me; and let not thy terror make me afraid:

22 Then call, and I will answer; or I will speak, and answer thou me.

23 How many are mine iniquities and sins? Make me to know my transgression and my sin.

24 Wherefore dost thou hide thy face, and countest me for thine enemy?

25 Wilt thou terrify a driven leaf? and wilt thou pursue dry stubble?

26 For thou writest bitter things against me, and makest me to possess the iniquities of my youth;

27 And thou puttest my feet in the stocks, and markest all my paths; thou settest a bound about the soles of my feet; -

28 One who, as a rotten thing consumeth, as a garment that the moth eateth.

2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.

3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.

4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.

5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!

6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.

7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;

8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?

9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?

10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.

11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?

12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.

13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.

14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?

15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.

17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.

18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.

19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.

20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:

21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;

22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.

23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?

25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,

26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,

28 Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate.