1 And Jehovah answered Job out of the whirlwind and said,
2 Who is this that darkeneth counsel by words without knowledge?
3 Gird up now thy loins like a man; and I will demand of thee, and inform thou me.
4 Where wast thou when I founded the earth? Declare, if thou hast understanding.
5 Who set the measures thereof-if thou knowest? or who stretched a line upon it?
6 Whereupon were the foundations thereof sunken? or who laid its corner-stone,
7 When the morning stars sang together, and all the sons of God shouted for joy?
8 And who shut up the sea with doors, when it burst forth, issuing out of the womb?
9 When I made the cloud its garment, and thick darkness a swaddling band for it;
10 When I cut out for it my boundary, and set bars and doors,
11 And said, Hitherto shalt thou come and no further, and here shall thy proud waves be stayed?
12 Hast thou since thy days commanded the morning? hast thou caused the dawn to know its place,
13 That it might take hold of the ends of the earth, and the wicked might be shaken out of it?
14 It is changed like the signet-clay; and {all things} stand forth as in a garment:
15 And from the wicked their light is withholden, and the uplifted arm is broken.
16 Hast thou entered as far as the springs of the sea? and hast thou walked in the recesses of the deep?
17 Have the gates of death been revealed unto thee? and hast thou seen the gates of the shadow of death?
18 Hath thine understanding compassed the breadths of the earth? Declare if thou knowest it all.
19 Where is the way to where light dwelleth? and the darkness, where is its place,
20 That thou shouldest take it to its bound, and that thou shouldest know the paths to its house?
21 Thou knowest, for thou wast then born, and the number of thy days is great!
22 Hast thou entered into the storehouses of the snow, and hast thou seen the treasuries of the hail,
23 Which I have reserved for the time of distress, for the day of battle and war?
24 By what way is the light parted, {and} the east wind scattered upon the earth?
25 Who hath divided a channel for the rain-flood, and a way for the thunder's flash;
26 To cause it to rain on the earth, where no one is; on the wilderness wherein there is not a man;
27 To satisfy the desolate and waste {ground}, and to cause the sprout of the grass to spring forth?
28 Hath the rain a father? or who begetteth the drops of dew?
29 Out of whose womb cometh the ice? and the hoary frost of heaven, who bringeth it forth?
30 When the waters lie hidden as in stone, and the face of the deep holdeth fast together.
31 Canst thou fasten the bands of the Pleiades, or loosen the cords of Orion?
32 Dost thou bring forth the constellations each in its season? or dost thou guide the Bear with her sons?
33 Knowest thou the ordinances of the heavens? dost thou determine their rule over the earth?
34 Dost thou lift up thy voice to the clouds, that floods of waters may cover thee?
35 Dost thou send forth lightnings that they may go, and say unto thee, Here we are?
36 Who hath put wisdom in the inward parts? or who hath given understanding to the mind?
37 Who numbereth the clouds with wisdom? or who poureth out the bottles of the heavens,
38 When the dust runneth as into a molten mass, and the clods cleave fast together?
39 Dost thou hunt the prey for the lioness, and dost thou satisfy the appetite of the young lions,
40 When they crouch in {their} dens, {and} abide in the thicket to lie in wait?
41 Who provideth for the raven his food, when his young ones cry unto *God, {and} they wander for lack of meat?
1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
5 Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,
27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?
28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?
32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?
33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?
36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?
37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
40 (H39:2) kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
41 (H39:3) Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?