1 Now him that is weak in the faith receive, not to {the} determining of questions of reasoning.

2 One man is assured that he may eat all things; but the weak eats herbs.

3 Let not him that eats make little of him that eats not; and let not him that eats not judge him that eats: for God has received him.

4 Who art *thou* that judgest the servant of another? to his own master he stands or falls. And he shall be made to stand; for the Lord is able to make him stand.

5 One man esteems day more than day; another esteems every day {alike}. Let each be fully persuaded in his own mind.

6 He that regards the day, regards it to {the} Lord. And he that eats, eats to {the} Lord, for he gives God thanks; and he that does not eat, {it is} to {the} Lord he does not eat, and gives God thanks.

7 For none of us lives to himself, and none dies to himself.

8 For both if we should live, {it is} to the Lord we live; and if we should die, {it is} to the Lord we die: both if we should live then, and if we should die, we are the Lord's.

9 For to this {end} Christ has died and lived {again}, that he might rule over both dead and living.

10 But thou, why judgest thou thy brother? or again, thou, why dost thou make little of thy brother? for we shall all be placed before the judgment-seat of God.

11 For it is written, *I* live, saith {the} Lord, that to me shall bow every knee, and every tongue shall confess to God.

12 So then each of us shall give an account concerning himself to God.

13 Let us no longer therefore judge one another; but judge ye this rather, not to put a stumbling-block or a fall-trap before his brother.

14 I know, and am persuaded in the Lord Jesus, that nothing is unclean of itself; except to him who reckons anything to be unclean, to that man {it is} unclean.

15 For if on account of meat thy brother is grieved, thou walkest no longer according to love. Destroy not him with thy meat for whom Christ has died.

16 Let not then your good be evil spoken of;

17 for the kingdom of God is not eating and drinking, but righteousness, and peace, and joy in {the} Holy Spirit.

18 For he that in this serves the Christ {is} acceptable to God and approved of men.

19 So then let us pursue the things which tend to peace, and things whereby one shall build up another.

20 For the sake of meat do not destroy the work of God. All things indeed {are} pure; but {it is} evil to that man who eats while stumbling {in doing so}.

21 {It is} right not to eat meat, nor drink wine, nor {do anything} in which thy brother stumbles, or is offended, or is weak.

22 Hast *thou* faith? have {it} to thyself before God. Blessed {is} he who does not judge himself in what he allows.

23 But he that doubts, if he eat, is condemned; because {it is} not of faith; but whatever {is} not of faith is sin.

1 Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.

2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.

3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.

4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.

5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.

6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.

7 Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.

8 Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.

9 Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.

10 Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.

12 Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.

14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.

15 Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.

16 Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;

17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

18 Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.

19 Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.

20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.

21 Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.

22 Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;

23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.