1 But *we* ought, we that are strong, to bear the infirmities of the weak, and not to please ourselves.
2 Let each one of us please his neighbour with a view to what is good, to edification.
3 For the Christ also did not please himself; but according as it is written, The reproaches of them that reproach thee have fallen upon me.
4 For as many things as have been written before have been written for our instruction, that through endurance and through encouragement of the scriptures we might have hope.
5 Now the God of endurance and of encouragement give to you to be like-minded one toward another, according to Christ Jesus;
6 that ye may with one accord, with one mouth, glorify the God and Father of our Lord Jesus Christ.
7 Wherefore receive ye one another, according as the Christ also has received you to {the} glory of God.
8 For I say that Jesus Christ became a minister of {the} circumcision for {the} truth of God, to confirm the promises of the fathers;
9 and that the nations should glorify God for mercy; according as it is written, For this cause I will confess to thee among {the} nations, and will sing to thy name.
10 And again he says, Rejoice, nations, with his people.
11 And again, Praise the Lord, all {ye} nations, and let all the peoples laud him.
12 And again, Esaias says, There shall be the root of Jesse, and one that arises, to rule over {the} nations: in him shall {the} nations hope.
13 Now the God of hope fill you with all joy and peace in believing, so that ye should abound in hope by {the} power of {the} Holy Spirit.
14 But I am persuaded, my brethren, I myself also, concerning you, that yourselves also are full of goodness, filled with all knowledge, able also to admonish one another.
15 But I have written to you the more boldly, {brethren,} in part, as putting you in mind, because of the grace given to me by God,
16 for me to be minister of Christ Jesus to the nations, carrying on as a sacrificial service the {message of} glad tidings of God, in order that the offering up of the nations might be acceptable, sanctified by {the} Holy Spirit.
17 I have therefore {whereof to} boast in Christ Jesus in the things which pertain to God.
18 For I will not dare to speak anything of the things which Christ has not wrought by me, for {the} obedience of {the} nations, by word and deed,
19 in {the} power of signs and wonders, in {the} power of {the} Spirit of God; so that I, from Jerusalem, and in a circuit round to Illyricum, have fully preached the glad tidings of the Christ;
20 and so aiming to announce the glad tidings, not where Christ has been named, that I might not build upon another's foundation;
21 but according as it is written, To whom there was nothing told concerning him, they shall see; and they that have not heard shall understand.
22 Wherefore also I have been often hindered from coming to you.
23 But now, having no longer place in these regions, and having great desire to come to you these many years,
24 whenever I should go to Spain; (for I hope to see you as I go through, and by you to be set forward thither, if first I shall have been in part filled with your company;)
25 but now I go to Jerusalem, ministering to the saints;
26 for Macedonia and Achaia have been well pleased to make a certain contribution for the poor of the saints who {are} in Jerusalem.
27 They have been well pleased indeed, and they are their debtors; for if the nations have participated in their spiritual things, they ought also in fleshly to minister to them.
28 Having finished this therefore, and having sealed to them this fruit, I will set off by you into Spain.
29 But I know that, coming to you, I shall come in {the} fulness of {the} blessing of Christ.
30 But I beseech you, brethren, by our Lord Jesus Christ, and by the love of the Spirit, that ye strive together with me in prayers for me to God;
31 that I may be saved from those that do not believe in Judaea; and that my ministry which {I have} for Jerusalem may be acceptable to the saints;
32 in order that I may come to you in joy by God's will, and that I may be refreshed with you.
33 And the God of peace be with you all. Amen.
1 Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi.
2 Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.
4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.
5 Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,
6 niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.
7 Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.
8 Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset,
13 Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.
14 Veljeni, minä kyllä olen varma teistä, että te jo ilmankin olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa, niin että myös kykenette neuvomaan toinen toistanne.
15 Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut, uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita, sen armon kautta, jonka Jumala on minulle antanut
16 sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri.
17 Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa;
18 sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla,
19 tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,
20 ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle,
22 Sentähden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teidän tykönne.
23 Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa näissä paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän tykönne,
24 niin minä, jos milloin Hispaniaan matkustan, tulen luoksenne, sillä minä toivon sieltä kautta matkustaessani näkeväni teidät ja teidän avullanne pääseväni sinne, kunhan ensin olen vähän saanut iloita teidän seurastanne.
25 Mutta nyt minä matkustan Jerusalemiin viemään pyhille avustusta.
26 Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä.
27 Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa; sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset auttamaan heitä maallisilla.
28 Kun olen tehtäväni suorittanut ja heille tämän hedelmän perille vienyt, lähden teidän kauttanne Hispaniaan;
29 ja minä tiedän, että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani.
30 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa,
31 että minä pelastuisin joutumasta Juudean uskottomien käsiin ja että Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen,
32 niin että minä, jos Jumala niin tahtoo, ilolla saapuisin teidän tykönne ja virkistyisin teidän seurassanne.
33 Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne. Amen.