1 Und {2. Sam. 6,17} sie brachten die Lade Gottes hinein, und stellten sie innerhalb des Zeltes, das David für sie aufgeschlagen hatte. Und sie brachten Brandopfer und Friedensopfer dar vor Gott.
2 Und als David das Opfern der Brandopfer und der Friedensopfer beendigt hatte, segnete er das Volk im Namen Jehovas;
3 und er verteilte an ganz Israel, vom Manne bis zum Weibe, an jeden einen Laib Brot und einen Trunk Wein {And.: eine Fleischspende} und einen Rosinenkuchen.
4 Und er bestellte vor die Lade Jehovas einige von den Leviten als Diener, daß sie Jehovas, des Gottes Israels, gedächten {d.h. preisend gedächten} und ihn priesen {O. ihm dankten} und rühmten:
5 Asaph, das Haupt, und Sekarja, den zweiten nach ihm, Jeghiel {Wahrsch. zu l.: Jaasiel; vergl. Kap. 15,18} und Schemiramoth und Jeghiel und Mattithja und Eliab und Benaja und Obed-Edom und Jeghiel, mit Harfinstrumenten und mit Lauten; und Asaph, mit Cymbeln laut klingend;
6 und Benaja und Jachasiel, die Priester, mit Trompeten, beständig vor der Lade des Bundes Gottes.
7 Damals, an jenem Tage, trug David zum ersten Male Asaph und seinen Brüdern auf, Jehova zu preisen:
8 Preiset {Vergl. Ps. 105,1-15} Jehova, rufet seinen Namen an, machet kund unter den Völkern seine Taten!
9 Singet ihm, singet ihm Psalmen; {Eig. singspielet ihm} sinnet über {O. redet von} alle seine Wunderwerke!
10 Rühmet euch seines heiligen Namens! es freue sich das Herz derer, die Jehova suchen!
11 Trachtet nach Jehova und seiner Stärke, suchet sein Angesicht beständig!
12 Gedenket seiner Wunderwerke, die er getan hat, seiner Wunderzeichen und der Gerichte {O. Urteilssprüche; anderswo: Rechte. So auch V.14} seines Mundes!
13 Du Same Israels, sein Knecht, ihr Söhne Jakobs, seine Auserwählten!
14 Er, Jehova, ist unser Gott; seine Gerichte sind auf der ganzen Erde.
15 Gedenket ewiglich seines Bundes, des Wortes, das er geboten hat, auf tausend Geschlechter hin,
16 den er gemacht hat mit Abraham, und seines Eides, den er Isaak geschworen hat. {W. seines Eides an Isaak}
17 Und er stellte ihn Jakob zur Satzung, Israel zum ewigen Bunde,
18 indem er sprach: Dir will ich das Land Kanaan geben als Schnur eures Erbteils;
19 als ihr ein zählbares Häuflein {Eig. eine zählbare Mannschaft} waret, gar wenige und Fremdlinge darin.
20 Und sie wanderten von Nation zu Nation und von einem Reiche zu einem anderen Volke.
21 Er ließ niemand zu, sie zu bedrücken, und ihretwegen strafte er Könige:
22 "Tastet meine Gesalbten nicht an, und meinen Propheten tut nichts Übles!"
23 Singet {Ps. 96} Jehova, ganze Erde! Verkündet von Tag zu Tag seine Rettung!
24 Erzählet unter den Nationen seine Herrlichkeit, unter allen Völkern seine Wundertaten!
25 Denn groß ist Jehova und sehr zu loben, und furchtbar ist er über alle Götter.
26 Denn alle Götter der Völker sind Nichtigkeiten, {O. Götzen} aber Jehova hat die Himmel gemacht.
27 Majestät und Pracht sind vor seinem Angesicht, Stärke und Freude in seiner Wohnstätte.
28 Gebet Jehova, ihr Völkerstämme, gebet Jehova Herrlichkeit und Stärke!
29 Gebet Jehova die Herrlichkeit seines Namens; bringet eine Opfergabe und kommet vor sein Angesicht; betet Jehova an in heiliger Pracht!
30 Erzittert vor ihm, ganze Erde! Auch steht der Erdkreis fest, er wird nicht wanken.
31 Es freue sich der Himmel, und es frohlocke die Erde! und man spreche unter den Nationen: Jehova regiert!
32 Es brause das Meer und seine Fülle! es frohlocke das Gefilde und alles, was darauf ist!
33 Dann werden jubeln die Bäume des Waldes vor Jehova; denn er kommt, die Erde zu richten!
34 Preiset {O. Danket} Jehova, denn er ist gütig, denn seine Güte währt ewiglich!
35 Und sprechet: Rette uns, Gott unserer Rettung, und sammle und befreie uns aus den Nationen; daß wir deinen heiligen Namen preisen, daß wir uns rühmen deines Lobes!
36 Gepriesen sei Jehova, der Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit! Und alles Volk sprach: Amen! und lobte Jehova.
37 Und David {W. er} ließ daselbst, vor der Lade des Bundes Jehovas, Asaph und seine Brüder, um beständig vor der Lade zu dienen nach der täglichen Gebühr;
38 und Obed-Edom und seine {W. ihre; viell. ist ein Name ausgefallen} Brüder, 68; und Obed-Edom, den Sohn Jeduthuns, und Hosa, als Torhüter.
39 Zadok, den Priester aber, und seine Brüder, die Priester, ließ er vor der Wohnung Jehovas, auf der Höhe, die zu Gibeon ist,
40 um Jehova Brandopfer zu opfern auf dem Brandopferaltar beständig, des Morgens und des Abends, und zwar nach allem, was in dem Gesetz Jehovas geschrieben steht, das er Israel geboten hat;
41 und mit ihnen Heman und Jeduthun und die übrigen Auserlesenen, welche mit Namen angegeben waren, um Jehova zu preisen, {O. zu danken} daß seine Güte ewiglich währt;
42 und mit ihnen, mit Heman und Jeduthun, waren Trompeten und Cymbeln für die, welche laut spielten, und die Musikinstrumente Gottes; und die Söhne Jeduthuns waren für das Tor.
43 Und das ganze Volk ging hin, ein jeder nach seinem Hause; und David wandte sich, um sein Haus zu segnen. {O. zu begrüßen}
1 Jumalan liitonarkku tuotiin keskelle telttaa, jonka Daavid oli pystyttänyt sitä varten, ja Jumalan edessä uhrattiin polttouhreja ja yhteysuhreja.
2 Uhritoimituksen päätettyään Daavid siunasi kansan Herran nimeen
3 ja jakoi kaikille israelilaisille, miehille ja naisille, kullekin uhrileivän, yhden osuuden uhrilihasta ja hunajaleivonnaisen.
4 Daavid määräsi muutamia leeviläisiä suorittamaan palvelusta Herran arkun edessä ja ylistäen laulamaan Herran, Israelin Jumalan, kiitosta.
5 Heidän johtajanaan oli Asaf, ja hänestä seuraavana oli Sakarja. Sitten olivat Jaasiel, Semiramot, Jehiel, Mattitja, Eliab, Benaja, Obed-Edom ja Jeiel, jotka soittivat harppua ja lyyraa. Asaf helisytti symbaaleja,
6 ja papit Benaja ja Jahasiel puhalsivat koko ajan torvea Jumalan liitonarkun edessä.
7 Tuona päivänä Daavid asetti Asafin ja hänen veljensä ensimmäistä kertaa laulamaan Herralle tätä ylistystä:
8 -- Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
9 Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
10 Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
11 Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
12 Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen suuret tekonsa ja hänen tuomionsa,
13 te Israelin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.
14 Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.
15 Muistakaa aina hänen liittonsa, tuhansille sukupolville annettu lupaus,
16 liitto, jonka hän teki Abrahamin kanssa, vala, jonka hän vannoi Iisakille.
17 Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.
19 Kun teitä oli vain pieni määrä, kun olitte vain vähäinen joukko muukalaisia,
20 kun vaelsitte kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen,
21 hän ei antanut kenenkään sortaa teitä. Teidän tähtenne hän varoitti kuninkaita:
22 Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.
23 Laulakaa Herralle, koko maanpiiri! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan!
24 Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kansoille, jotka eivät häntä tunne.
25 Suuri on Herra, ylistäkää häntä! Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
26 Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, mutta Herra on taivaitten luoja.
27 Hänen on loisto ja hänen on kunnia, hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.
28 Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima,
29 tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen eteensä, kumartakaa hänen pyhää kirkkauttaan!
30 Vaviskoon koko maailma ja pelätköön häntä. Hän loi maan, joka pysyy eikä horju.
31 Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
32 Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoot maa ja sen luodut,
33 humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, sillä hän tulee tuomaan oikeutta maan päälle.
34 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
35 Sanokaa: Auta meitä, pelastuksen Jumala, saata meidät yhteen, pelasta meidät kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.
37 Daavid määräsi Asafin ja hänen sukunsa miehet jatkuvasti hoitamaan palvelusta Herran liitonarkun edessä sen mukaan kuin kullekin päivälle oli määrätty.
38 Obed-Edom, Jedutunin poika, ja hänen sukunsa miehet, yhteensä kuusikymmentäkahdeksan, sekä Hosa asetettiin portinvartijoiksi.
39 Pappi Sadokin ja hänen sukuaan olevat papit Daavid määräsi jäämään Herran pyhäkköteltan luo Gibeonin kukkulalle.
40 Heidän tuli aamuin ja illoin uhrata polttouhrialttarilla Herralle polttouhreja sen mukaan kuin on määrätty laissa, jonka Herra on antanut israelilaisille.
42 Torvet ja symbaalit, joita soittajat käyttivät, sekä soittimet, joilla säestettiin pyhiä lauluja, olivat Hemanin ja Jedutunin hallussa. Jedutunin suvun miehet olivat portinvartijoina.
43 Sitten kaikki lähtivät kotiinsa, ja myös Daavid palasi perheensä luo.