1 Ausspruch über das Tal der Gesichte. Was ist dir denn, daß du insgesamt auf die Dächer gestiegen bist?

2 O getümmelvolle, lärmende Stadt, du frohlockende Stadt, deine Erschlagenen sind nicht vom Schwert Erschlagene und nicht in der Schlacht Getötete!

3 Alle deine Oberen, flüchtend allzumal, wurden ohne Bogen {d.h. ohne daß man den Bogen gegen sie zu spannen brauchte} gefesselt; alle in dir Gefundenen wurden miteinander gefesselt, fernhin wollten sie fliehen.

4 Darum sage ich: Schauet von mir weg, daß ich bitterlich weine; dringet nicht in mich, um mich zu trösten über die Zerstörung der Tochter meines Volkes!

5 Denn es ist ein Tag der Bestürzung und der Zertretung und der Verwirrung vom Herrn, Jehova der Heerscharen, {Eig. denn Jehova... hat einen Tag usw.} im Tal der Gesichte, ein Tag, der Mauern zertrümmert; und Wehgeschrei {O. Hülfsgeschrei} hallt nach dem Gebirge hin.

6 Und Elam trägt den Köcher, mit bemannten Wagen und mit Reitern; und Kir entblößt den Schild.

7 Und es wird geschehen, deine auserlesenen Täler {Eig. Talebenen} werden voll Wagen sein, und die Reiter nehmen Stellung gegen das Tor. -

8 Und er deckt den Schleier auf von Juda, und du blickst an jenem Tage nach den Waffen des Waldhauses. {Vergl. 1. Kön. 10,17}

9 Und ihr sehet die Risse der Stadt Davids, daß ihrer viele sind; und ihr sammelt die Wasser des unteren Teiches;

10 und ihr zählet die Häuser von Jerusalem und brechet die Häuser ab, um die Mauer zu befestigen;

11 und ihr machet einen Behälter zwischen den beiden Mauern für die Wasser des alten Teiches. Aber ihr blicket nicht auf den, der es getan, und sehet den nicht an, der von fernher es gebildet hat. -

12 Und es ruft der Herr, Jehova der Heerscharen, an jenem Tage zum Weinen und zur Wehklage, und zum Haarscheren und zur Sackumgürtung.

13 Aber siehe, Wonne und Freude, Rinderwürgen und Schafeschlachten, Fleischessen und Weintrinken: "Laßt uns essen und trinken, denn morgen sterben wir!"

14 Und Jehova der Heerscharen hat sich meinen Ohren geoffenbart: Wenn euch diese Missetat vergeben wird, bis ihr sterbet! spricht der Herr, Jehova der Heerscharen.

15 So sprach der Herr, Jehova der Heerscharen: Auf! gehe zu diesem Verwalter da, zu Schebna, der über das Haus ist, und sprich:

16 Was hast du hier, und wen hast du hier, daß du dir hier ein Grab aushaust? du, der sein Grab aushaut auf der Höhe, sich eine Wohnung im Felsen gräbt?

17 Siehe, Jehova wird dich weithin wegschleudern mit Manneswurf; und er wird dich zusammenwickeln, {And. üb.: fest packen}

18 zu einem Knäuel wird er dich fest zusammenrollen, wie einen Ball dich wegschleudern in ein geräumiges Land. Dort sollst du sterben, und dorthin sollen deine Prachtwagen kommen, du Schande des Hauses deines Herrn!

19 Und ich werde dich von deinem Posten hinwegstoßen, und von deinem Standorte wird er dich herunterreißen. -

20 Und es wird geschehen an jenem Tage, da werde ich meinen Knecht Eljakim rufen, den Sohn Hilkijas.

21 Und ich werde ihn mit deinem Leibrock bekleiden und ihm deinen Gürtel {Der hebr. Ausdruck bezeichnet nur den Gürtel der Priester und der Amtspersonen} fest umbinden, und werde deine Herrschaft in seine Hand legen; und er wird den Bewohnern von Jerusalem und dem Hause Juda zum Vater sein.

22 Und ich werde den Schlüssel des Hauses Davids auf seine Schulter legen; und er wird öffnen, und niemand wird schließen, und er wird schließen, und niemand wird öffnen.

23 Und ich werde ihn als Pflock einschlagen an einen festen Ort; und er wird seinem Vaterhause zum Throne der Ehre sein.

24 Und man wird an ihn hängen die gesamte Herrlichkeit seines Vaterhauses: die Sprößlinge und die Seitenschosse, alle kleinen Gefäße, von den Beckengefäßen bis zu allen Kruggefäßen. -

25 An jenem Tage, spricht Jehova der Heerscharen, wird der Pflock weichen, der eingeschlagen war an einem festen Orte, und er wird abgehauen werden und fallen; und die Last, die er trug, wird zu Grunde gehen; {Eig. ausgerottet werden} denn Jehova der Heerscharen hat geredet.

1 Ennussana Näkylaaksosta. Mitä nyt, Jerusalem? Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?

2 Miksi taas tämä kohina ja melu, sinä ilakoiva kaupunki? Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa, he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,

3 sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä, he riensivät pois nuolien ulottuvilta. Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin, vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.

4 Sen tähden minä nyt pyydän: -- Jättäkää minut rauhaan, antakaa minun itkeä suruani! Älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun murehdin kansani onnettomuutta.

5 Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon. Hän mursi sen varustukset, ja kauhun huuto kohosi vuorille.

6 Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen, Syyria valjasti vaunuhevoset, Kir otti kilpensä esille.

7 Niin sinun kauniit laaksosi täyttyivät vaunuista, ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.

8 Herra riisui suojaavan verhon Juudalta. Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan Setripalatsin asevarastoja

9 ja havahduitte näkemään, miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri. Te varastoitte vettä Alalammikkoon

10 ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot, revitte niitä muurien vahvistamiseksi.

11 Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan Vanhanlammikon vesiä varten. Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on, te ette kääntyneet, häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi, te ette katsettanne nostaneet.

12 Jumala, Herra Sebaot, kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin. Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.

14 Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat: -- Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta aina kuolemaanne saakka. Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.

15 Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin: -- Mene ja vie Sebnalle, kuninkaan voudille ja hovin päällikölle, tämä viesti:

16 Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi, kun hakkautat itsellesi haudan tänne korkealle vuoren rinteeseen, kallioon louhitun hautakammion?

17 Näin käy: Herra viskaa sinut menemään, hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,

18 kääräisee sinut keräksi ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää. Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi, sinä herrasi huoneen häpeätahra!

19 Hän sysää sinut pois virastasi ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.

20 Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

21 ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi, hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi, hänen käteensä annan sinun valtasi, ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle.

22 Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa.

23 Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan, hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.

24 Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka,

25 kunnes tulee päivä -- näin sanoo Herra -- jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.