1 Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin:

"Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea;

hevoset ja miehet hän mereen syöksi.

2 *Ps. 118:14; Jes. 12:2Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni,

ja hänestä tuli minulle pelastus.

Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä,

hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.

3 *Hoos. 12:5Herra on sotasankari,

Herra on hänen nimensä.

4 Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen,

hänen valitut vaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen.

5 Syvyys peitti heidät;

he vajosivat pohjaan niinkuin kivi.

6 Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo,

sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.

7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi.

Sinä päästät vihasi valloilleen,

ja se kuluttaa heidät niinkuin korret.

8 Ja sinun vihasi puhalluksesta

kasaantuivat vedet,

laineet seisahtuivat roukkioiksi,

syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.

9 Vihollinen sanoi: 'Minä ajan takaa,

minä saavutan heidät,

minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni;

minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät'.

10 Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät;

he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy.

11 *1. Aik. 16:25; Ps. 96:4; Jes. 40:18Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa!

Kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo;

sinä ylistettävissä teoissa peljättävä,

sinä ihmeitten tekijä!

12 Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.

13 Mutta armossasi sinä johdatit

lunastamaasi kansaa,

sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.

14 *Joos. 2:9Kansat kuulivat sen ja vapisivat,

tuska valtasi Filistean asukkaat.

15 Silloin peljästyivät Edomin ruhtinaat,

Mooabin sankarit valtasi vavistus,

kaikki Kanaanin asukkaat menehtyivät pelkoon.

16 Kauhu ja väristys valtasi heidät;

sinun käsivartesi väkevyyden tähden

he kävivät mykiksi niinkuin kivi.

Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille,

kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut.

17 *Ps. 44:3; Ps. 78:54; Ps. 80:9Sinä viet heidät perille ja istutat heidät

vuorelle, joka on sinun perintöosasi,

paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut,

pyhäkköösi, Herra, jonka sinun kätesi ovat tehneet.

18 *Ps. 93:1Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti."

19 Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti Herra meren vedet heidän päällensä; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki. 20 Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden. 21 Ja Mirjam viritti heille virren:

"Veisatkaa Herralle, sillä hän on ylen korkea,

hevoset ja miehet hän mereen syöksi".

22 *4. Moos. 33:8Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä. 23 Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta*Hebreaksi mar.. Sentähden paikka sai nimen Maara. 24 Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" 25 Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä. 26 *2. Moos. 23:25Hän sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi".

27 *4. Moos. 33:9; Ps. 23:2Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen.

1 Então cantou Moisés e os filhos de Israel este cântico ao Senhor, e falaram, dizendo:

Cantarei ao Senhor,

porque gloriosamente triunfou;

lançou no mar o cavalo

e o seu cavaleiro.

2 O Senhor é a minha força,

e o meu cântico;

ele me foi por salvação;

este é o meu Deus,

portanto lhe farei uma habitação;

ele é o Deus de meu pai,

por isso o exaltarei.

3 O Senhor é homem de guerra;

o Senhor é o seu nome.

4 Lançou no mar os carros de Faraó

e o seu exército;

e os seus escolhidos príncipes

afogaram-se no Mar Vermelho.

5 Os abismos os cobriram;

desceram às profundezas

como pedra.

6 A tua destra, ó Senhor,

se tem glorificado em poder,

a tua destra, ó Senhor,

tem despedaçado o inimigo;

7 E com a grandeza da tua excelência

derrubaste aos que se levantaram

contra ti;

enviaste o teu furor,

que os consumiu como o restolho.

8 E com o sopro de tuas narinas

amontoaram-se as águas,

as correntes pararam como montão;

os abismos coalharam-se

no coração do mar.

9 O inimigo dizia:

Perseguirei, alcançarei,

repartirei os despojos;

fartar-se-á a minha alma deles,

arrancarei a minha espada,

a minha mão os destruirá.

10 Sopraste com o teu vento,

o mar os cobriu;

afundaram-se como chumbo

em veementes águas.

11 Ó Senhor, quem é como tu

entre os deuses?

Quem é como tu

glorificado em santidade,

admirável em louvores,

realizando maravilhas?

12 Estendeste a tua mão direita;

a terra os tragou.

13 Tu, com a tua beneficência,

guiaste a este povo, que salvaste;

com a tua força o levaste

à habitação da tua santidade.

14 Os povos o ouviram,

eles estremeceram,

uma dor apoderou-se

dos habitantes da Filístia.

15 Então os príncipes de Edom

se pasmaram;

dos poderosos dos moabitas

apoderou-se um tremor;

derreteram-se todos

os habitantes de Canaã.

16 Espanto e pavor caiu sobre eles;

pela grandeza do teu braço

emudeceram como pedra;

até que o teu povo houvesse passado,

ó Senhor,

até que passasse este povo

que adquiriste.

17 Tu os introduzirás,

e os plantarás no monte da tua herança,

no lugar que tu, ó Senhor,

aparelhaste para a tua habitação,

no santuário, ó Senhor,

que as tuas mãos

estabeleceram.

18 O Senhor reinará

eterna e perpetuamente;

19 Porque os cavalos de Faraó, com os seus carros e com os seus cavaleiros, entraram no mar, e o Senhor fez tornar as águas do mar sobre eles; mas os filhos de Israel passaram em seco pelo meio do mar.

20 Então Miriã, a profetisa, a irmã de Arão, tomou o tamboril na sua mão, e todas as mulheres saíram atrás dela com tamboris e com danças.

21 E Miriã lhes respondia:

Cantai ao Senhor,

porque gloriosamente triunfou;

e lançou no mar o cavalo

com o seu cavaleiro.

22 Depois fez Moisés partir os israelitas do Mar Vermelho, e saíram ao deserto de Sur; e andaram três dias no deserto, e não acharam água. 23 Então chegaram a Mara; mas não puderam beber das águas de Mara, porque eram amargas; por isso chamou-se o lugar Mara. 24 E o povo murmurou contra Moisés, dizendo: Que havemos de beber?

25 E ele clamou ao Senhor, e o Senhor mostrou-lhe uma árvore, que lançou nas águas, e as águas se tornaram doces. Ali lhes deu estatutos e uma ordenança, e ali os provou. 26 E disse: Se ouvires atento a voz do Senhor teu Deus, e fizeres o que é reto diante de seus olhos, e inclinares os teus ouvidos aos seus mandamentos, e guardares todos os seus estatutos, nenhuma das enfermidades porei sobre ti, que pus sobre o Egito; porque eu sou o Senhor que te sara.

27 Então vieram a Elim, e havia ali doze fontes de água e setenta palmeiras; e ali se acamparam junto das águas.