1 Profeetta Habakukin rukous; virren tapaan.

2 Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman,

ja olen peljästynyt.

Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten,

tee se jo kesken vuotten tiettäväksi.

Muista vihassasi laupeutta.

3 *2. Moos. 19:16; 5. Moos. 33:2; Tuom. 5:4Jumala tulee Teemanista,

Pyhä Paaranin vuorelta. Sela.

Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat,

hänen ylistystänsä on maa täynnä.

4 *2. Moos. 24:17Hänen hohteensa on kuin aurinko,

hänestä käyvät säteet joka taholle;

se on hänen voimansa verho.

5 *2. Moos. 9:3; 2. Moos. 12:29Hänen edellänsä käy rutto

ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.

6 *Ps. 68:8Hän seisahtuu ja mittaa maan,

hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan.

Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat,

hänen polkunsa ovat iankaikkiset.

7 Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat,

Midianin maan telttavaatteet vapisevat.

8 *2. Moos. 14:26; 2. Moos. 15:3Virtoihinko Herra on vihastunut?

Kohtaako sinun vihasi virtoja,

merta sinun kiivastuksesi,

koska ajat hevosillasi,

pelastuksesi vaunuilla?

9 *5. Moos. 32:41Paljas, paljastettu on sinun jousesi:

valat, vitsat, sana. Sela.

Virroilla sinä halkaiset maan.

10 *Ps. 77:19Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät,

rankkasade purkaa vettä,

syvyys antaa äänensä,

kohottaa kätensä korkealle.

11 *Joos. 10:12Aurinko ja kuu astuvat majaansa

sinun kiitävien nuoltesi valossa,

sinun keihääsi salaman hohteessa.

12 Kiivastuksessa sinä astut maata,

puit kansoja vihassa.

13 Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi,

auttamaan voideltuasi.

Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta,

paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.

14 Sinä lävistät heidän omilla keihäillään

pään heidän johtajiltansa,

jotka hyökkäävät hajottamaan minua —

se on heidän ilonsa —

aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa.

15 *Ps. 77:20Sinä ajat hevosillasi merta,

paljojen vetten kuohua.

16 Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee,

minun huuleni värisevät huudosta,

mätä menee minun luihini,

minä seison paikallani ja tutisen,

kun minun täytyy hiljaa odottaa

ahdistuksen päivää,

jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.

17 Sillä ei viikunapuu kukoista,

eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä;

öljypuun sato pettää,

eivätkä pellot tuota syötävää.

Lampaat ovat kadonneet tarhasta,

eikä ole karjaa vajoissa.

18 *Ps. 46:2Mutta minä riemuitsen Herrassa,

iloitsen autuuteni Jumalassa.

19 *2. Sam. 22:34; Ps. 18:34Herra, Herra on minun voimani.

Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat

ja antaa minun käydä kukkuloillani.

Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani.

1 Oração do profeta Habacuque sobre Sigionote.

2 Ouvi, Senhor, a tua palavra,

e temi;

aviva, ó Senhor, a tua obra

no meio dos anos,

no meio dos anos

faze-a conhecida;

na tua ira lembra-te

da misericórdia.

3 Deus veio de Temã,

e do monte de Parã o Santo.

A sua glória cobriu os céus,

e a terra encheu-se

do seu louvor.

4 E o resplendor se fez como a luz,

raios brilhantes saíam

da sua mão,

e ali estava o esconderijo

da sua força.

5 Adiante dele ia a peste,

e brasas ardentes saíam

dos seus passos.

6 Parou, e mediu a terra;

olhou, e separou as nações;

e os montes perpétuos

foram esmiuçados;

os outeiros eternos se abateram,

porque os caminhos eternos

lhe pertencem.

7 Vi as tendas de Cusã

em aflição;

tremiam as cortinas

da terra de Midiã.

8 Acaso é contra os rios,

Senhor, que estás irado?

É contra os ribeiros a tua ira,

ou contra o mar o teu furor,

visto que andas montado

sobre os teus cavalos,

e nos teus carros de salvação?

9 Descoberto se movimentou

o teu arco;

os juramentos feitos às tribos

foram uma palavra segura.

Tu fendeste a terra com rios.

10 Os montes te viram,

e tremeram;

a inundação das águas passou;

o abismo deu a sua voz,

levantou ao alto as suas mãos.

11 O sol e a lua pararam

nas suas moradas;

andaram à luz das tuas flechas,

ao resplendor do relâmpago

da tua lança.

12 Com indignação marchaste

pela terra,

com ira trilhaste os gentios.

13 Tu saíste para salvação

do teu povo,

para salvação do teu ungido;

tu feriste a cabeça

da casa do ímpio,

descobrindo o alicerce

até ao pescoço.

14 Tu traspassaste

com as suas próprias lanças

a cabeça das suas vilas;

eles me acometeram tempestuosos

para me espalharem;

alegravam-se, como se

estivessem para devorar

o pobre em segredo.

15 Tu com os teus cavalos

marchaste pelo mar,

pela massa de grandes águas.

16 Ouvindo-o eu,

o meu ventre se comoveu,

à sua voz tremeram

os meus lábios;

entrou a podridão

nos meus ossos,

e estremeci dentro de mim;

no dia da angústia descansarei,

quando subir contra o povo

que invadirá com suas tropas.

17 Porque ainda que a figueira

não floresça,

nem haja fruto na vide;

ainda que decepcione

o produto da oliveira,

e os campos não produzam

mantimento;

ainda que as ovelhas da malhada

sejam arrebatadas,

e nos currais não haja gado;

18 Todavia eu me alegrarei

no Senhor;

exultarei no Deus

da minha salvação.

19 O Senhor Deus

é a minha força,

e fará os meus pés

como os das cervas,

e me fará andar

sobre as minhas alturas.

(Para o cantor-mor sobre os meus instrumentos de corda).