1 *Matt. 21:19Voi minua, sillä minun käy

niinkuin hedelmänkorjuussa,

niinkuin viinisadon jälkikorjuussa:

ei ole rypälettä syödäkseni,

ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee.

2 *Ps. 12:2; Hoos. 4:1Poissa ovat hurskaat maasta,

eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa.

Kaikki he väijyvät verta,

pyydystävät verkolla toinen toistansa.

3 *Miika 2:1; Miika 3:11Pahantekoon molemmin käsin!

Sitä taidolla tekemään!

Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee,

ja mahtava puhuu julki sielunsa himon;

senkaltaista he punovat.

4 Paras heistä on kuin orjantappura,

oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita.

Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä,

kosto sinulle, tulee.

Silloin he joutuvat sekasortoon.

5 Älkää uskoko ystävää,

älkää luottako uskottuun;

vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.

6 *Hes. 22:7; Matt. 10:35; Luuk. 12:53Sillä poika halveksii isää,

tytär nousee äitiänsä vastaan,

miniä anoppiansa vastaan;

ihmisen vihamiehiä ovat

hänen omat perhekuntalaisensa.

7 Mutta minä panen toivoni Herraan,

odotan pelastukseni Jumalaa:

minun Jumalani on minua kuuleva.

8 Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta:

jos minä olen langennut, niin minä nousen;

jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.

9 Minä tahdon kantaa Herran vihaa,

sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan,

siihen asti että hän minun asiani toimittaa

ja hankkii minulle oikeuden.

Hän tuo minut valkeuteen,

minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.

10 *Ps. 42:4,11; Ps. 79:10; Ps. 115:2; Jes. 10:6; Joel 2:17Minun viholliseni saavat nähdä sen,

ja häpeä on peittävä heidät,

jotka sanovat minulle:

"Missä on Herra, sinun Jumalasi?"

Minun silmäni saavat ilokseen katsoa heitä:

silloin he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka.

11 *Jes. 49:19; Jes. 54:2Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan;

sinä päivänä on raja oleva kaukana:

12 *Ps. 72:8; Jes. 19:23; Sak. 9:10; Sak. 10:10sinä päivänä tullaan sinun tykösi

Assurista ja Egyptin kaupungeista,

kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan,

merestä mereen, vuoresta vuoreen.

13 Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden,

heidän töittensä hedelmäin takia.

14 *4. Moos. 23:9; 5. Moos. 33:28Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi,

joka erillänsä asuu metsässä, keskellä Karmelia.

Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa

niinkuin ikiaikoina ennen. —

15 *Joel 2:26"Niinkuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta

minä annan hänen nähdä ihmeitä". —

16 *Job 39:37Sen näkevät pakanakansat

ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä.

He panevat käden suullensa,

heidän korvansa menevät lumpeen.

17 *Ps. 72:9; Jes. 49:23He nuolevat tomua kuin käärme,

kuin maan matelijat.

Vavisten he tulevat varustuksistansa,

lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme;

he pelkäävät sinua.

18 *2. Moos. 15:11; 2. Moos. 34:6; Ps. 103:8; Jer. 10:6; Ap. t. 10:43Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet,

joka annat pahat teot anteeksi

ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten?

Ei hän pidä vihaa iäti,

sillä hänellä on halu laupeuteen.

19 Hän armahtaa meitä jälleen,

polkee maahan meidän pahat tekomme.

Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

20 Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta,

Aabrahamille armoa,

niinkuin olet vannonut meidän isillemme

muinaisista päivistä asti.

1 Ai de mim! Porque estou feito

como as colheitas de frutas

do verão,

como os rabiscos da vindima;

não há cacho de uvas

para comer,

nem figos temporãos

que a minha alma deseja.

2 Já pereceu da terra

o homem piedoso,

e não há entre os homens

um que seja justo;

todos armam ciladas

para sangue;

cada um caça a seu irmão

com a rede,

3 As suas mãos fazem

diligentemente o mal;

assim demanda o príncipe,

e o juiz julga

pela recompensa,

e o grande fala da corrupção

da sua alma,

e assim todos eles

tecem o mal.

4 O melhor deles é

como um espinho;

o mais reto é pior do que

a sebe de espinhos;

veio o dia dos teus vigias,

veio o dia da tua punição;

agora será a sua confusão.

5 Não creiais no amigo,

nem confieis no vosso guia;

daquela que repousa no teu seio,

guarda as portas da tua boca.

6 Porque o filho despreza ao pai,

a filha se levanta

contra sua mãe,

a nora contra sua sogra,

os inimigos do homem são

os da sua própria casa.

7 Eu, porém, olharei

para o Senhor;

esperarei no Deus

da minha salvação;

o meu Deus me ouvirá.

8 Ó inimiga minha,

não te alegres a meu respeito;

ainda que eu tenha caído,

levantar-me-ei;

se morar nas trevas,

o Senhor será

a minha luz.

9 Sofrerei a ira do Senhor,

porque pequei contra ele,

até que julgue a minha causa,

e execute o meu direito;

ele me tirará para a luz,

e eu verei a sua justiça.

10 E a minha inimiga verá isso,

e cobri-la-á a vergonha,

que me diz: Onde está

o Senhor teu Deus?

Os meus olhos a contemplarão;

agora será ela pisada

como a lama das ruas.

11 No dia em que reedificar

os teus muros,

nesse dia estará longe

e dilatado o estatuto.

12 Naquele dia virá a ti,

desde a Assíria

e das cidades fortificadas,

e das cidades fortificadas

até ao rio,

e do mar até ao mar,

e da montanha

até à montanha.

13 Mas esta terra será posta

em desolação,

por causa dos seus moradores,

por causa do fruto

das suas obras.

14 Apascenta o teu povo

com a tua vara,

o rebanho da tua herança,

que habita a sós, no bosque,

no meio do Carmelo;

apascentem-se em Basã

e Gileade,

como nos dias do passado.

15 Eu lhes mostrarei maravilhas,

como nos dias da tua saída

da terra do Egito.

16 As nações o verão,

e envergonhar-se-ão,

por causa de todo o seu poder;

porão a mão sobre a boca,

e os seus ouvidos

ficarão surdos.

17 Lamberão o pó como serpente,

como vermes da terra,

tremendo, sairão

dos seus esconderijos;

com pavor virão ao Senhor

nosso Deus,

e terão medo de ti.

18 Quem é Deus semelhante a ti,

que perdoa a iniquidade,

e que passa por cima

da rebelião do restante

da sua herança?

Ele não retém a sua ira

para sempre,

porque tem prazer

na sua benignidade.

19 Tornará a apiedar-se de nós;

sujeitará as nossas iniquidades,

e tu lançarás todos os seus pecados

nas profundezas do mar.

20 Darás a Jacó a fidelidade,

e a Abraão a benignidade,

que juraste a nossos pais

desde os dias antigos.