Lamentações 4

1 Kuinka onkaan kulta tummunut,

muuttunut hyvä kulta;

kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä

kaikkien katujen kulmiin!

2 *Jer. 19:11Siionin pojat, nuo kalliit,

punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi —

kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa,

savenvalajan kätten tekojen!

3 *Job 39:16Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä,

imettävät pentujansa;

mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi

kuin kamelikurki erämaassa.

4 *Ps. 137:6; Valit. 2:11Imeväisen kieli tarttuu suulakeen

janon tähden.

Lapsukaiset pyytävät leipää;

ei ole, kuka sitä heille taittaisi.

5 Jotka herkkuja söivät,

ne nääntyvät kaduilla.

Joita punapurppuran päällä kanneltiin,

ne tunkioita syleilevät.

6 *1. Moos. 18:20; 1. Moos. 19:24; Hes. 16:46Tyttären, minun kansani, syntivelka

on Sodoman syntiä suurempi;

Sodoma hävitettiin yhtäkkiä

kätten siellä riehumatta.

7 Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat,

maitoa valkoisemmat,

heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi,

heidän hahmonsa oli kuin safiiri.

8 Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi,

ei voi heitä tuntea kaduilla.

Rypyssä on heillä nahka luitten päällä,

se on kuivettunut kuin puu.

9 *Jer. 8:3Parempi oli miekan kaatamien

kuin nälän kaatamien,

jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt,

pellon viljaa vailla.

10 *3. Moos. 26:29; 5. Moos. 28:53; 2. Kun. 6:29; Jer. 19:9; Valit. 2:10Armeliaat vaimot

keittivät omin käsin lapsiansa:

ne tulivat heille ruuaksi

tyttären, minun kansani, sortuessa.

11 *Jer. 17:27; Hes. 7:8Herra on pannut täytäntöön kiivautensa,

vuodattanut vihansa hehkun;

hän on sytyttänyt Siioniin tulen,

joka on kuluttanut sen perustukset.

12 Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat,

ei maanpiirin asukkaista kenkään,

että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään

Jerusalemin porteista.

13 *Jer. 5:31; Jer. 23:21; Jer. 26:8; Matt. 23:35Sen profeettain syntien tähden kävi näin,

sen pappien pahain tekojen tähden,

niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet

vanhurskaitten verta.

14 He harhailivat sokeina kaduilla,

verellä tahrattuina,

niin ettei voinut koskea

heidän vaatteisiinsa.

15 *3. Moos. 13:45"Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä.

"Väistykää, väistykää, älkää koskeko!"

Paettuaankin he yhä harhailivat;

pakanain seassa sanottiin:

"Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".

16 Herran kasvot ovat hajottaneet heidät,

hän ei heihin enää katso.

Papeista ei välitetty,

vanhimpia ei armahdettu.

17 Vieläkin me, silmät rauenneina,

turhaan odotimme apua;

tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa,

josta ei pelastusta tullut.

18 Meidän askeleitamme vaanittiin,

niin ettemme voineet kulkea kaduillamme.

Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät —

niin, loppumme tuli.

19 Meidän vainoojamme olivat nopeammat

kuin kotkat taivaalla.

Vuorilla he ajoivat meitä takaa,

väijyivät meitä erämaassa.

20 *2. Kun. 25:5; Jer. 52:8Hän, meidän elämänhenkemme,

Herran voideltu,

joutui vangiksi heidän kuoppiinsa,

hän, josta me olimme sanoneet:

hänen varjossaan me saamme elää

pakanakansain seassa.

21 *Ps. 137:7; Jer. 25:15,21; Jer. 49:12Iloitse ja riemuitse, tytär Edom,

joka asut Uusin maassa!

Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi:

sinä juovut ja paljastat itsesi.

22 *Jes. 40:2Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut:

ei Herra ole enää siirtävä sinua pois.

Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä,

on paljastava sinun syntisi.

1 Wie *Im vierten Liede folgen die einzelnen, zweizeiligen Strophen, wie im 1. und 2., der alphabetischen Ordnung ward verdunkelt das Gold, verändert das gute, feine Gold! wie wurden verschüttet *Eig. Wie wird verdunkelt… wie werden verschüttet die Steine des Heiligtums an allen Straßenecken! 2 Die Kinder Zions, die kostbaren, die mit gediegenem Golde aufgewogenen, wie sind sie irdenen Krügen gleichgeachtet, dem Werke von Töpferhänden! 3 Selbst Schakale reichen die Brust, säugen ihre Jungen; die Tochter meines Volkes ist grausam geworden wie die Strauße in der Wüste. 4 Die Zunge des Säuglings klebt vor Durst an seinem Gaumen; die Kinder fordern Brot, niemand bricht es ihnen. 5 Die von Leckerbissen aßen, verschmachten auf den Straßen; die auf Karmesin getragen wurden, liegen auf *Eig. umarmen; wie Hiob 24,8 Misthaufen. 6 Und die Schuld der Tochter meines Volkes ist größer geworden als die Sünde Sodoms, welches plötzlich umgekehrt wurde, ohne daß Hände dabei tätig waren. 7 Ihre Fürsten *O. Nasiräer waren reiner als Schnee, weißer als Milch; röter waren sie am Leibe als Korallen, wie Saphir ihre Gestalt. 8 Dunkler als Schwärze ist ihr Aussehen, man erkennt sie nicht auf den Straßen; ihre Haut klebt an ihrem Gebein, ist dürr geworden wie Holz. 9 Die vom Schwert Erschlagenen sind glücklicher als die vom Hunger Getöteten *Eig. Erschlagenen, welche hinschmachten, durchbohrt vom Mangel an Früchten des Feldes. 10 Die Hände barmherziger Weiber haben ihre Kinder gekocht; sie wurden ihnen zur Speise bei der Zertrümmerung der Tochter meines Volkes. 11 Jehova hat seinen Grimm vollendet, seine Zornglut ausgegossen; und er hat in Zion ein Feuer angezündet, das seine Grundfesten verzehrt hat. 12 Die Könige der Erde hätten es nicht geglaubt, noch alle Bewohner des Erdkreises, daß Bedränger und Feind in die Tore Jerusalems kommen würden.

13 Es ist wegen der Sünden seiner Propheten, der Missetaten seiner Priester, welche in seiner Mitte das Blut der Gerechten vergossen haben. 14 Sie irrten blind auf den Straßen umher; sie waren mit Blut befleckt, so daß man ihre Kleider nicht anrühren mochte. 15 "Weichet! Unrein!" rief man ihnen zu; "Weichet, weichet, rühret nicht an!" Wenn sie flüchteten, so irrten sie umher *Vergl. 5. Mose 28,65; man sagte unter den Nationen: Sie sollen nicht länger bei uns weilen! 16 Jehovas Angesicht hat sie zerstreut, er schaut sie nicht mehr an. Auf die Priester hat man keine Rücksicht genommen, an Greisen nicht Gnade geübt. 17 Noch schmachten unsere Augen nach unserer nichtigen Hülfe; in unserem Warten warten wir auf ein *Eig. in unserem Ausschauen schauen wir aus nach einem Volk, das nicht retten wird. 18 Sie stellen unseren Schritten nach, daß wir auf unseren Straßen nicht gehen können. Unser Ende ist nahe, voll sind unsere Tage; ja, unser Ende ist gekommen. 19 Unsere Verfolger waren schneller als die Adler des Himmels; sie jagten uns nach auf den Bergen, in der Wüste lauerten sie auf uns. 20 Unser Lebensodem *W. Der Hauch unserer Nasen, der Gesalbte Jehovas, wurde in ihren Gruben gefangen, von welchem wir sagten: In seinem Schatten werden wir leben unter den Nationen.

21 Sei fröhlich und freue dich, Tochter Edom, Bewohnerin des Landes Uz *S. die Anm. zu Hiob 1,1! Auch an dich wird der Becher kommen; du wirst trunken werden und dich entblößen. 22 Zu Ende ist deine Schuld, Tochter Zion! Er wird dich nicht mehr wegführen. er wird deine Missetat heimsuchen, Tochter Edom, er wird deine Sünden aufdecken.